Aarnio / Tulkinnan taito

I NÄIN SEN NÄIN

1. Taustaksi


-ius commune= juridiikan yleiseur. perusteet. Mannermainen ja brittiläinen oikeuskäsitys lähentymässä toisiaan.

-Aarnion teos formalismin ja instrumentalismin välimaastossa.

-ontologia= oppi olevasta --> miten normit ovat olemassa kun niitä ei voi havannoida aistihavainnoin.

-oikeuden ja yhteiskunnan suhde - ontologia, epistemologia & metodologia

2. Mitä oikeus on?


-oikeus =/ moraali =/ sanktiouhka

- sanamuotoon vetoaminen = paroni von München vertaus (veti itsensä tukasta kuivalle maalle) (sanamuodot ovat aina tulkinnanvaraisia ja sallivat myös liberaalimmat tulkinnat)

- laki =/ oikeus  --> oikeus on lakitekstin takana oleva ajatus = ei voida toteuttaa ilman oikeudenmukaisuutta

-systeemiluottamus terveen demokratian uhka --> Suomi ylhäältä ohjattu maa - tuijotetaan vain lain sanojen täyttymistä -> muuttunut hitaasti viime vuosikymmeninä -> Aarnio korostaa rationaalista hyväksyttävyyttä ja oikeusturvaodotusta -> lakia ei saa irrottaa okeudenmukaisuudesta tai jää jäljelle vain tyhjä kuori.

3. Filosofian arvo


-oikeustieteen ja lainkäytön teorian yhteys arkitodellisuuteen säilytettävä

4. Kohti kansainvälisyyttä


-Von Wrightin seminaarit Suomessa -> Suomen oikeusfilosofian yhdistyksen perustaminen ( von Wrightin vaikutus suomen ajattelijoihin), myös argentiina/espanja/ italia vaikutukset yhteistyön kautta.

5. Näin sen näin


- Mikä on yhteiskunta ja mikä on sen merkitys oikeudessa?

-Yhden yksilön oikeuden korrelaattina on aina toisen yksilön velvollisuus ja vastakohtana tämän ei-oikeus. Yksilön vapauden korrelaattina on toisen ei-oikeus ja vastakohtana tämän velvollisuus --> entä eläimen oikeus (eläin moraalisena subjektina vrt. objektina -- jotta eläimillä voisi olla subjektiivisia oikeuksia tulisi niiden voida ilmaista halunsa näihin oikeuksiin.)
---> "teon moraalinen oikeutus on niin suuri että se oikeuttaa rikoksen" --> kansalaistottelemattomuus esim turkistarhauksen vastustajat usein  vrt. yksityisautoilua vastustava räjäyttäisi Vehon toimipisteet.

-reaktiovalta sillä kellä oikeudet & vapaudet, kannevalta silloin kun ei ole "subjektia".

- oikeus erotetaan muista rakenteista: 1. asetettu, ei olemassa "luonnostaan" 2. asettanut jokin suvereeni, henkilösuhteiden ulkopuolella oleva taho 3. suhteita määrittävien normien noudattamatta jättäminen on pakolla sanktioitu (lex imperfecta -pulmaa ei tässä huomioitu)

II KOLMAS TIE

1. Jäykkyyttä, joustoa vai molempia?


-oikeuden muutos =/ lakitekstin muutos --> voi olla myös vain tulkinnan muutos

-muutos: yhteiskunta, normityypit, lukutavat (syllogismi -> pro & contra)

-oikeusvaltion ja hyvinvointivalton välinen jännite

-muodon ja sisällön painotusten vaihtelu

2. Vapauden kolme muotoa


-perinteinen tapa ymmärtää vapaus: toimija, päämäärät & toteuttaminen -> tuleminen omaksi itsekseen/ kaikkein parhaimman elämänmuodon tavoittelu - vapauksien kollision ratkaisun etsintä  (en ole vapaa jos muut estävät minua tekemästä mitä muuten voisin tehdä)

-negatiivinen vapaus (vapaus jostakin vert positiivinen "itseksi tuleminen")  = riippuvuuden poissaolo --> herruudettomuus --> argumenttien valta (Skinner)



III Positivismin monet kasvot


1. Kohti maltillista positivismia


-lakipositivismi =/ oikeuspositivismi (valtioteoreettinen positivismi, ei-luonnonoikeus : oikeutta on vain valtion puitteissa) (metodologinen positivismi: millaisin kriteerein oik. ratkaisu tulee tehdä / Millaisiin argumentteihin juridinen tulkinta nojataan) (tietoteoreettinen positivismi: pitäminen= oleminen)

-institutionaalinen tuki joko lainsäädännössä tai tuomioistuimessa --> Aarnio: valtioteoreettinen positivismi + periaatteet joilla institutionaalinen tuki --> riitautetaan  Siltalan tavoin sekä metodinen että tietoteoreettinen esiintymismuoto

2. oikeus ja moraali


-subjektista riippumattomat ominaisuudet. Arvoilla oltava objektiivisuutta

-Arvotodellisuuden ilmiöt voi tunnistaa vain intuitiolla vrt. tietyn elämänmuodon sisällä vahvaa yhdensuuntaisuutta arvostuksissa -> mahdollisuus esittää tulkintoja prima facie -arvoista.

- arvoja ei voi missään relevantissa mielessä johtaa objektiivisesta todellisuudesta.

-Tuomas Akvinolainen = inhimilliset teot ( tietoinen toiminta, tahtominen) =/ ihmisen teot (esim. reaktiot)
-synderesis- luonnollinen taipumus- kyky hankkia moraalitietoa, synnynnäinen taipumus ymmärtää moraaliperiaatteita
-> synderesis antaa lähtökohdat, järki osoittaa syllogismin toisen premissin eli moraaliteon sovelluskohteen ja omatunto soveltaa yleiset periaatteet kysymyksessä olevaan tekoon.
-> ei kriteereitä kuinka luonnonoikeus mahdollista tunnistaa

- Heyen: oikeuskulttuuri koostuu 1) oikeusnormit 2) instituutiot 3) oikeudellinen tieto, arvoarvostelmat, käyttäytymistavat

-Aarnio: vain suhteellisen koherentti eettinen perustelu antaa oikeusjärjestykselle oikeusjärjestyksen statuksen

-arvoarvostelmista ja moraaliperiaatteista tulee oikeutta kun niitä käytetään oikeudellisina argumentteina -> saa oikeuslähteen statuksen kun lainsäädännön / lainkäytön antama institutionaalinen tuki

3. Alf Rossin hermeneuttinen kehä


-tieteen täytettävä totuusvaatimus -> looginen empirismi (tieteeliiset väitteet perustuvat havaintoihin tai ainakin palautuvat niihin)

-lainsäädännön tuottama oikeus ei voimassa kuin formaalisesti -> tulee oikeutta kun toteutuu yhteiskunnassa (-> oikeus, pakko ja viranomaistoiminta)

-oikeuden sisäinen ja ulkoinen näkökulma. Oikeusnormi on ennuste (todennäköisyyden aste riippuu oikeuslähdeaineistosta)

- Aarnio: episteemisesti sisäinen näkökulma yhdistää tutkijan ja tuomarin tiedollisen lähestymistavan oikeuteen.

-> mikä on ennustamisen kohde? 1) jutun lopputulos 2) tulevan ratkaisun tulkintatausta 3) perustelut joihin tuomioistuin nojautuu 4) normi johon ratkaisu perustuu

-> ennusteet koskevat tietyn normin kuulumista tai ei-kuulumista tuomareiden sisältämään motivaatioperustaan= tuomarinideologiaan
-> tuomaria ei kiinnosta hänen omaa toimintaansa koskeva ennuste vaan se, millä tavalla hänen pitää toimia
-> teoria ei mahdollista tuomioistuintoiminnan kritiikkiä

4. retoriikan valtakunta


-Perelman: kuinka yhteisymmärrys arvoista voi syntyä: dialektiikka, pro & contra argumentoitu, tavoite uskottavuus, muiden vakuuttaminen

-Demonstraatiossa päädytään tosiin väitteisiin argumentaatio -> huonommin / paremmin perusteleminen (ei tosi/ epätosi)

-todennäköisyys oikeudellisissa päätöksissä on uskottavuutta enemmän kuin matemaattista tilastoanalyysia.

IV NÄKÖKULMIA OIKEUTEEN

1.päällystakin arvoitus


-Hägerströmin todellisuus 1. fyysiset objektit (elolliset olennot ja tapahtumat) 2. henkiset tilat (todellisuuteen välittömästi kuuluvien asioiden ominaisuudet, tunne-elämykset, muistikuvat jne.--> välillistä todellisuutta) 3. Mielikuvitus (todellisuus vain ajatuksen sisältöinä --> välillisiä)
--> muut asiat eivät todellisia (es, uskonnolliset olennot) -> metafyysisiä

-Hägerström: es. osakeyhtiö ei palaudu "todellisuuteen samalla tavoin kuin es. auringon paistaminen"

- konventionalismi -> konstitutiiviset normit -> institutionaaliset tosiseikat

- popper: maailma 1: fyysinen, maailma2: mentaalinen, maailma3: ihmismielen objektiiviset tuotteet

-Yhteisten uskomusten kaavio: Uskomus U on yhteinen yhteisössä Y jos ja vain jos 1. jokainen yhteisön Y jäsen uskoo että U // 2. jokainen Y jäsen uskoo että jokainen muukin yhteisön Y jäsen uskoo että U // 3. jokainen Y jäsen uskoo että kellään Y:n jäsenellä ei ole korkemman metatason uskomusta Y:n jäsenten uskomuksista, joka vaikuttaisi Y:n toimintaan

--> normien voimassaoloa voidaan tulkita tällä kaavalla
--> syntyy yhteys normin olemassaolon ja oikeudellisen normin voimassaolon välille.

-voimassaolo= muodollisuus / tehokkuus / hyväksyttävyys
-> tehokkuus: oikeusyhteisön enemmistö hyväksyy sen kuuluvaksi oikeusjärjestykseen (Hart: viranomaiset, Coleman: vastavuoroinen reagointi, uskomukset, sitoutuminen, tuen antaminen)
-> hyväksyttävyys: rationaalisesti ajattelevien ihmisten enemmistö hyväksyy (ideaalinen auditorio)

-Aarnio: rationaalinen sitoutuminen yhteiseen toimintaan: voimassaolo palautuu uskomukseen siitä, mitä pitäisi rationaalisesti hyväksyä yhteiseksi toiminnaksi.

2. Kielen kahleissa


-Argumentaatioteoria (Wittgenstein)
1. tyydyttävä partiaaliseen auditorioon
2. asetettava rationaalisuusehto
3. hyväksyttävä enemmistöperiaatteen asettama rajoitus
-> ideaalimalli, näyttää mikä on "hyvää" argumentaatiota
-> tausta Aarnion ajattelulle

-Sanojen merkitys niiden käyttötavassa (käyttöä sääntelevän kieliopin säännöt) - käyttöyhteydet -kielipelit (esim rukous jne)

-rationaalinen harkinta= loogisuus (sisällöllinen oerustelu) / praktinen harkinta (ulkoinen perustelu)

-aidon yhteisymmärryksen saavuttaminen mahdollinen vain vapaassa keskustelussa

-käytännöllinen eli praktinen keskustelu -> normatiivisten lausumien oikeudellinen perustelu

-rationaalinen diskurssi osoittaa missä erimielisyys piilee muttei poista sitä. Rationaalisen diskurssin edellytykset (Habermas) (yleiset keskusteluehdot):
a. johdonmukaisuussäännöt
b. tehokkuussäännöt
c. vakavuusvaatimus
d. rehellisyyden periaate
e. puolueettomuuden vaatimus
f. yleistyssäännöt
g. perustelun todistustaakkasäännöt
     1. argumentaatioteoreettiset säännöt
      - menettelylliset (kanta perusteltavam lisäperusteluvelvollisuus vai jos riitautetaan. epärelevantti kannanotto
          -> todistusvelvollisuus miksi käytetään perusteeba. Kannanotto katsotaan perustelluksi jos ei esitetty
          vasta-argumenttia)
      -materiaaliset
     2. aineelliset säännöt
       - kahta relevantilla tavalla samanlaista tapausta käsitellään samalla lailla. Eri arvoinen käsittely perusteltava



-McGormick - koherenssi tapauksesta tapaukseen (perusteluketjusta perusteluketjuun)
1. mitä pidempiä syllogismikaavoja sitä vahvempi perustelu
2. mitä useammalla syllogismihaaralla vahvistetaan sitä uskottavampi kannanotto
3. mitä verkottuneempi syllogismin haarat, sitä kestävämpi perustelu
4. käytetyt syllogismiketjut loogisesti toisistaan riippumattomia
5. kannaoton ja perustelun välinen asiakohtaisuus osoittaa relevanssin

- Yksi oikea ratkaisu: 1. on ja voidaan aina löytää 2. on muttei aina mahdollista löytää 3. onmutta mahdotonta löytää

-Aarnio: ei ole - oikeuden kieli "sumeaa" - intressit ja priorisoinnit kiinni muissa asioissa kuin rationaalisessa harkinnassa



3. oikeuden raja

-oikeuslähdeoppi vetää rajan juridisen ja ei juridisen välille. (oikeuden systematisointi ja argumentattioteoria rinnalla) -> kulttuurisidonnainen & immanentti

- oikeuslähteen nojalla löydetään tai oikeutetaan kannanotto

-positiivinen / negatiivinen painoarvo tai asiaan vaikuttamaton = indifferentti

-laaja merkitys - oikeuslähdeoppi = koko lainopin perusteet (oikeuslähteiden käyttösäännöt ja harkintanormit)

- suppea (virallislähteet, lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut)

-normatiivinen näkökulma: 1. konstitutiiviset säännöt (-mitä on pidettävä oikeuslähteinä?) 2.oikeuslähteiden kategorisoinnin säännöt (preskriptiiviset= vahvasti velvoittavat, tekniset = heikosti velvoittavat ja lupa-säännöt= sallivat normit)

- ei ole olemassa yhtä ja oikeaa oikeuslähdeoppia (ongelma-, oikeusala- tai jopa tilannekohtainen oikeuslähdeoppi)

-oikeuslähde =/ informaatiolähde (laki=/lakiteksti)

-tosiasiallinen =/ ideaalinen  oikeuslähdeoppi (ratkaisun argumentit =/ ideaaliratkaisun argumentit)

-lähteet =/ perusteet (esim analogia ja e contrario)

-Aarnion oikeuslähdeoppi: A) sensu largo B) sisältyy ne perusteet mitä ideaaliseen ratkaistilanteeseen saa käyttää --- ongelma- ja tilannekohtainen oikeuslähdeoppi C) oikeuslähdeoppiu heikosti normatiivinen -- antaa kriteerit sille, mikä on oikeutta ja mikä oikeaa (hyvää) oikeutta

1. Vahvasti velvoittavat (eur-oikeuden sitovat osat, EIS normit, EUT ja EIT tietyt prejudikaatit, kansallinen oikeus= PL, lait ja alemmanasteiset normit, kansallisen oikeuden osaksi saatetut kv. sopimukset, systeemiperusteet, maantapa)
2. heikosti velvoittavat (lainsäätäjän tarkoitus, ennakkoratkaisut)
3. sallitut (käytännölliset argumentit, eettiset & moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede / vallitseva doktriini, vertailevat argumentit, muut)
4. kielletyt (lain & hyvän tavan vastaiset + puoluepoliittiset argumentit)

4. varmuus ja elämänmuoto

-yhteinen elämänmuoto yhdistää kielenpuhujia -> arvostelmien ja uskomusten viimeiset perusteet -> jokaisen tietoväitteen todistaminen edellyttää että jokin osa lauseista on jo lukittuna johonkin.

- kielen ja elämänmuodon yhteys muodostaa sen linkin jolla oikeus on yhteydessä omaan perustaansa.


V OIKEUSTIETEEN IDEA

1. Mefiston houkutus

-tiedon käsite: a) tiedon subjekti b) tiedon objekti c) tiedon sisältö

-korrespondanssiteoria: totuus paljastuu verrattaessa uskomuksen sisältöä todellisuuteen

-koherenssiteoria: uskomuksen oltava sovitettavissa yhteen muiden hyväksyttävien uskomusten kanssa

-pragmaattinen totuusteoria: uskomus tosi jos edustaa menestyksellistä ratkaisua johokin ongelmaan.

2. Demarkaation ongelma

- raja tieteen ja ei-tieteen välillä?
-> tieteen etiikan luonnehdinta

-(siltala) tieteellisen metodin vähimmäispiirteet:
1. trivialiteetin kielto (-> tulokset merkityksellisiä)
2. identtisyyskielto (-> tutkimus omaehtoista)
tuloksia koskevat vaatimukset:
3. yhteisön hyväksyntä
4. ration perusteltavuus
5. ajallisesti jatkuva
6. täsmällisyys
7. oltava jokin metodi
8. käsitteet voitava identifioida

-(Niiniluoto):
1. järjestelmällisyys 2. johdonmukaisuus & objektiivisuus (ennakko-olettamukset vaarantavat objektiivisuuden) 3. avoimuus 4. autonomisuus 5. itseään korjaavuus 6. tieteellinen asenne (väitteet koeteltavia, oikeustieteen auktoriteettisidonnaisuus)

3. metodi vai näkökulma?

-oikeustiede ei selitä, se tulkitsee (humanistiset tieteet)

- analyyttinen oikeustiede riitautti käsitelainopin sanomalla että käsitteistä ei voi saada tietoa oikeussäännösten sisällöstä
-> ei voi johtaa oikeudellista seuraamusta --> käsitteet vain instrumentteja

- ongelman poistaminen asettamalla kysymys toisin

4. tulkinnan taito

-merkitysvaihtoehdot:
1. semanttiset eli leksikaaliset (tunnistettavissa sanakirjojen tai arkisen käytön perusteella)
2. oikeudellisesti mahdolliset (oikeusjärjestyksen asettamat rajat)
3. kontekstuaalisesti mahdolliset (oikeulähteiden asianmukainen käyttö)

-perusteluvelvolisuus vrt. tutkijan episteemisesti sisäinen suhde oikeusjärjestykseen, tieteen kontrollivaatimukset, oikeusturvavaatimus (kolmio: 1. oikeustosiseikkoja ja sovellettavaa oikeusnormia koskeva epätietoisuus 2. ratkaisuvalta & pakko 3. oikeusturvaodotus)

-perusteluiden intressit:
1.asianosaisintressi
2. tuomioistuimen itsekontrolli
3. oikeusturvavaatimus (dialogi, ohjausinformaatio)
4. demokratia & avoimuus
---> uskottavuus

- sisäinen perustelu - syllogismi (ylälause & alalause)

- ulkoinen -> riitautetulle premissille annetaanlisäpremissit, jatketaan syllogismia (es. miksi juuri tämä sääntö valittiin --> uusi syllogismi)

- normaalisti: ylälause= laki, alalause= osoittaa että tietyt tosiseikat tyydyttävät alalauseen eli lain antamat kriteerit

- erimielisyys: näennäinen/ todellinen SEKÄ  kielellinen / asiallinen -> teoreettinen / ateoreettinen --> tosiasioita koskeva / rakenteellinen

-velvoittavuus: vahva muodollinen sitovuus / merkitys argumentaatiossa / perusteluvoimaa vahvistava (sallittu)

- EU-oikeus ongelma- ja tilannekohtaisia lähteitä

- lingvistinen argumentti (sananmuodon mukainen selvänä/ ilmeisenä argumenttina / kielen yleinen semantiikka / kieliopillinen merkitys)

- systeemiargumentti (lakiosasysteemi: ongelmien tunnistus, ratkaisu- ja tulkintavaihtoehdot, analogia ja e contrario, edesauttaa heuristista tarkastelua)

- lain ratio eli objektiivinen tarkoitus / historiallinen / hypoteettinen

-sallitut: seuraamusharkinta & teleologinen päättely, intressinpunninta

- seuraamus: yleinen/ yksilöllinen, systeeminen, eettis-moraalinen (-> ratkaisun sidonta yhteiskuntaan)

-vahva erotteluteesi= joko-tai, heikko= enemmän- vähemmän
1. vahva erotteluteesi ei pidä paikkaansa kielellisellä tasolla
2. vahvaa erotteluteesiä ei voi puolustaa kuin asettamalla manifestoidut ja manifestoimattomat periaatteeet vastakkain
3. sekä säännöt että periaatteet deonttiselta rakenteeltaan normeja
4. sääntöjen ja periaatteiden ero oikeusharkinnassa ei ole vahvan erotteluteesin mukaisesti radikaalin yksiselitteinen
5. sekä säännöt että periaatteet ilmaisevat aina tulkittuina joko-tai tyyppisen normin
---> Aarnion liukuva asteikko:
A. säännöt B. säännön kaltaiset periaatteet C. periaatteen kaltaiset säännöt D. periaatteet (ei halua vesittää vahvan erotteluteesin koko sisältöä vaan osoittaa ettei ole yksikäsitteisesti ja kertakaikkisesti tunnistettavaa eroa sääntöjen & periaatteisen välillä)

- perusoikeusmyönteinen laintulkinta- tulkintamaksiimit:
tulkinnallisten ristiriitojen eliminointi ja perustuslakimyönteisimmän tulkintavaihtoehdon valinta

- suora soveltaminen lain aukkotilanteessa (syrjäyttäminen tai etusija)

- oliko Suomessa ennen perusoikeusuudistusta / perustuslain muutosta oikeudenmukaisuusvaje -> mitkä puutteet systeemissä ovat tuottaneet tai ovat omiaan tuottamaan vajetta?

-monopolihakuisuus valtiosääntöoikeudelle? muiden oikeusalojen tunnustuksen puute?

-perus- ja ihmisoikeusperiaatteet vahvoja oikeuslähteitä, mutta ilmaisullisesti avoimia -> kaipaavat lisäargumentteja (mittarit, esim. täyttyneen yhdenvertaisuuden tunnusmerkit?)

-tulkinnan/ punninnan lopputulos ei ratkea yksin PL:stä käsin -> tulkintavaihtoehdoista perusoikeusmyönteisimmän valinta  (PL ei yksin tarjoa mitään tulkintavaihtoehtoa)

- keksimisyhteys -- todistamis/ oikeuttamisyhteys
-> perusoikeuksien rooli argumentoinnissa:
1. milloin tulkintatulos tulee perustella perusoik. argumentein
2. milloin voidaan
3. onko tilnateita joissa ei voida ?

- perusoikeusherkät sovellutusalueet kun vahva julkinen intressi ( siviilioikeus ) ja vallan käyttö.
1. aukon täyttäminen 2. tulkintavalinnan peruste --> varsinainen perusoikeushakuinen tulkinta (tilanne/ ongelmakohtainen sovellettavuus) 3. perusoikeuskollisio 4. kvasi-rooli (näyttäisi sopivan tulkinta-argumentiksi mutta voidaan saada ratkaisu myös perinteisellä oikeuslähdeopilla) 5. perusoikeuksilla ei roolia (tätä on ylivertainen valtaosa juridiikasta)

- (Karhu) tilanneherkkä oikeuslähdeoppi 1. perusteluvelvoillisuus - oikeuslähdeopillinen ongelma (-> institutionaaline tuki ei perustu vain muodolliselle hyväksynnälle vaan periaatteiden tärkeys nousee oikeuden syvärakenteesta) 2. oikeuslähdeoppi yhteydessä yhteisölliseen valtaan -> reaalinen argumentti sitä tärkeämpi mitä enemmän sopusoinnussa perusoikeuden kanssa --> kirjoittamattomat supernormistot 3. voiko olla kokonaisharkintaa joka ei noudata oikeuslähdeoppia? 4. reaaliset näkökohdat -> asianmukaisuus = tilanneherkkyys

---> Aarnio: puolustaa SYSTEEMIsidonnaista oikeuslähdeoppia:
a. Suomessa ei käytetä nytkään tiukan lakisidonnaista oikeuslähdeoppia jonka Karhu tällä teoriallaan yrittää kumota
b. Suomessa pyritään jo tilanneherkkään lainsoveltamiseen (esim distinktio oppi)
c. sääntölähtöisyys ei ole tilanneherkkyyden rajoitus vaan sen edellytys
d. reaalisetkaan argumentit eivät uutta -> seuraamusharkinta
e. eettis-moraalinen aines on myös nyky oikeuslähdeopissa

-> tilanneherkän oikeuslähdeopin teoria sisällyttää  oikeuslähdeopin kuvaukseen myös opin legitimaatiota koskevia aineksia -> kategoriaerehdys -> oikeuslähdeoppi =/ oikeuslähdeopin legitimaatio
-> miksi oikeuslähdeopin legitimaatiota haetaan syvärakenteesta asti (es. parlamentarismin periaatteeseen viittaaaminen) kun institutionaalinen tuki saadaan jo pintatasolta -> PL

VI OIKEUS MUUTTUU - MUUTTUUKO OIKEUSTIEDE?

1. Bonus theoreticus- malus practicus? 

- hyvä teoria on aina sisällä hyvässä käytännössä - ei voi erottaa toisistaan vaan juristin työssä yhtä aikaa läsnä

-Nehrman, Calonius:  filosofinen käsitys oikeudesta, oikeuden systematiikka (läsnä kaiksessa oikeuden harjoittamisessa, eri aikoina ja eri suuntauksissa painoarvot vaihtelevat)

-Oikeustieteen muuttuvat & pysyvät osat

2. Ius Communen paluu

- Keskiajalla koko läntisen euroopan kattanut yleinen oikeus

-luontaisoikeus -> näkyy nytkin esim ihmisoikeusjulistus (kaikkia ihmisiä koskevat periaatteet)
-> tarvitaan isu communea ( es yleiset opit ja oikeusajatlleun eruooppalainen rakenne)

3. muutos vai kehitys?

- Maailma, jossa harjoiteteaan, muutoksen käsite ja se mitä ymmärrämme oikeustieteellä

- kehitys= muutoksen laatumääreet, edistys= suhteessa tavoitteenasetteluun

-muutos= kulttuuriset sidonnaisuudet + oikeudelliset

-vakiintuminen, artikuloituminen -> anomaliat = tieteen kriisi
1. anomaliat osoittautuvat näennäisiksi
2. eliminoidaan epätieteellisinä
3. tiedemallisn murros / muutos

TAULUKKO

periodi                                                     teorian taso                                                tieteellinen yhteisö

esiparadigmaattinen                epäsystemaattinen kokoelma tosiasioita            kilpailevia koulukuntia
vaihe                                            ,epäselvä tapa tunnistaa ongelmia

matriisi                                             esimerkkitapauksia                           ammatillisen tutkimuksen alku

normaalitiede                                      pulmien ratkaisu                                            oppikirjat

anomaliat                                              ennustaminen vaikeaa                    luottamus matriisiin rakoilee

kriisi                                                  matriisi luhistuu                               konflikteja ja erilaisia käsityksiä

vallankumous                                      uusi matriisi                                          tiedeyhteisö hajoaa

uuden matriisin vakiintuminen            uusi yksimielisyys                             uuden tyyppinen ammatillinen
                                                                                                          ryhmittyminen- tieteelliset julkaisut



-Oikeustieteen matriisi?
-oikeustieteen kohde: sääntötutkimus
-positivitinen lähtökohta: annetut normit
- oletus että arvoilla on rooli harkinnassa
- kielellis-käsitteelliset sitoumukset
- oikeuslähdeopilliset sitoumukset
-metodiset periaatteet

-oikeustieteellinen teoria
1. normipropositiot, kaksoisfunktio (tunnistamissääntö ja oikeujärjestyksen sisältö)
2. tosiasiapropositiot (asiaintilat)
3. arvokannanotot (perusarvot, välinearvot)
4. kielellis- käsitteelliset puitteet

- muutos siis matriisin muuttumista -> ulkoinen / sisäinen (saman matriisin uusi tulkinta, ei uutta matriisia)
-> oikeustiede ei siirry matriisista toiseen -> sisäinen muutos
-> uudet kysymykset uudet vastaukset

- elää koko ajan, muutos erilaista oikeudenalasta ja ajankohdasta riippuen, ei voi esittää yleistä kuvaa muutoksesta.

VII JÄLKISANAT

-oikeuskasvatuksen tärkeys, juristit, opiskelijoiden ajantasalla saattaminen, mallikuva - taidon hankinta

- sääntöjen kirjaimen sijasta tavoitettava lain henki ("pykäläsokeat juristit")

- luonnontiet. vrt. ihmistieteellinen tutkimus

- tuomarien elämän viisais, hyvä elämä, yksilöllisyys



Käsitteitä:

Mefisto= eräs demoni
Demarkaatio-ongelma= tieteen rajanveto-ongelma