maanantai 19. maaliskuuta 2012
Klasikkomokat
Katsokaahan nyt sitten kunnolla niitä kirjojen nimiä tossa oikeustieteellinen tutkimus -tentissä !! Siinä todellakin on kaksi ERI Aarnion kirjaa, joista se toinen vaikeasti saatavilla oleva -89 tehty teos on pakko lukea, LAINTULKINNAN TEORIA, ja toinen on niissä kolmesta valittavassa vapaaehtoisessa, TULKINNAN TAITO. Itsehän toki luin siis väärät kirjat, Tulkinnan taito, Kriittinen oikeuspositivismi sekä Oikeustieteen tieteenteoria, kun mun olisi pitänyt kahdesta ensimmäisestä jättää toinen pois ja lukea sen sijaan tuo Laintulkinnan teoria. No ei se mitään, tuli nyt lisää tietämystä kun luin vahingossa yhden kirjan liikaa. Sitä Laintulkinnan teoria -teosta kannattaa lähteä hakemaan filosofian kirjastosta, eli minerva-ravintolan kerroksessa olevalla käytävällä, etsit jonkun henkilön käsiisi kuka voi antaa sinulle luvan lukea kirjaa. Linnan kaikki kappaleet ovat pääsääntöisesti aina varattuja. Näitä mun kirjoittamia muistiinpanoja kyseisestä teoksesta on turha edes lukea, sillä luin itse kirjan tunti ennen tenttiä (huomattuani tämän mokani kirjojen kanssa siis vasta samana päivänä kuin tentti oli) ja kirjoitin todella hätäisiä muistisanoja ja lauseita paperille, kuten varmaan muistiinpanojen pituudesta näette. Siis tunnin ajan oikeusteoreettista tekstiä kirjasta, jossa on n. 300 sivua (muistaakseni)... No sain tentistä kakkosen.... Älkää muut tehkö niinkuin minä tein...
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Aarnio / Laintulkinnan teoria
I OIKEUSTIEDE JA SEN TUTKIMUSKOHDE
1. Mitä oikeus on ?
-valtajärjestys, normijärjestelmä -> oikeus on valtasuhteiden tuote
-valtasuhteet ei vaikuta suoraan, sisälö tulee: moraali, uskonto, kulttuuri jne -> ideologinen kerrostuma
- oikeus heijastuu takaisin ja muodostaa yhtesikuntasuhteita
-mikä sääntö soveltuu ? -> epätietoisuus oikeusjärjestyksen sisällöstä
-stabiilius (sen kunnioitus) vs joustavuusvaatimus (tulkinta, liikkuvuus lain sisällä)
- muodollisen ja aineellisen oikeuden yhteentörmäys
- formaalinen vs ei formaalinen
- oikeus vs kohtuus
- yleislausekkeet ja kohtuullistamissäännökset
- oikeusvaltion tavoitteena konsensus. ero valtion ja yhteiskunnan välillä.
- inkrementalisoituminen, korporatistisuus - on noudatettava "muotoja" - ylisääntely - byrokratia
--> kohderationaliteetti, legitimiteetti, julkinen kontrolli
2 tieto, tiede ja todellisuus
- pysyvyys, toistuvuus, jäsennys, systemaattisuus, käsitteet
- korrespondanssi jne. totuusteoriat mainittu jo toisessa aarnion kirjan muistiinpanoissa
- ratinalismi vs empirismi (järki vs kokemus)
- analyyttinen lause ei tuo uutta tietoa
3. oikeustieteestä
-voimassaolon, sisällön selvittäminen
-järjestelmä tutkimuksen kohteena (ulkoinen-tutkija)
-tyyppitapausten tarkastelu
-paradigma - tieteenkuva
4. oikeusnormeista
-pitämisen maailma, ero olemisen maailmasta
-oikeusnormit abstrakteja, yleisiä, ajallinen kesto, ohjaus, pakko, "asiakkaat" sisäistävät. Normit vakauttavat, kiinteyttävät yhteiskuntaa, sosiaalistavat, neutraloivat, turvafunktio, ratkaisufunktio.
-ajatussisältö normissa. normin seuraus ei looginen / kausaalinen vaan pitämissuhde.
-kielto, käsky, salliminen
-konstitutiiviset normit -- > luodaan asioita
1. Mitä oikeus on ?
-valtajärjestys, normijärjestelmä -> oikeus on valtasuhteiden tuote
-valtasuhteet ei vaikuta suoraan, sisälö tulee: moraali, uskonto, kulttuuri jne -> ideologinen kerrostuma
- oikeus heijastuu takaisin ja muodostaa yhtesikuntasuhteita
-mikä sääntö soveltuu ? -> epätietoisuus oikeusjärjestyksen sisällöstä
-stabiilius (sen kunnioitus) vs joustavuusvaatimus (tulkinta, liikkuvuus lain sisällä)
- muodollisen ja aineellisen oikeuden yhteentörmäys
- formaalinen vs ei formaalinen
- oikeus vs kohtuus
- yleislausekkeet ja kohtuullistamissäännökset
- oikeusvaltion tavoitteena konsensus. ero valtion ja yhteiskunnan välillä.
- inkrementalisoituminen, korporatistisuus - on noudatettava "muotoja" - ylisääntely - byrokratia
--> kohderationaliteetti, legitimiteetti, julkinen kontrolli
2 tieto, tiede ja todellisuus
- pysyvyys, toistuvuus, jäsennys, systemaattisuus, käsitteet
- korrespondanssi jne. totuusteoriat mainittu jo toisessa aarnion kirjan muistiinpanoissa
- ratinalismi vs empirismi (järki vs kokemus)
- analyyttinen lause ei tuo uutta tietoa
3. oikeustieteestä
-voimassaolon, sisällön selvittäminen
-järjestelmä tutkimuksen kohteena (ulkoinen-tutkija)
-tyyppitapausten tarkastelu
-paradigma - tieteenkuva
4. oikeusnormeista
-pitämisen maailma, ero olemisen maailmasta
-oikeusnormit abstrakteja, yleisiä, ajallinen kesto, ohjaus, pakko, "asiakkaat" sisäistävät. Normit vakauttavat, kiinteyttävät yhteiskuntaa, sosiaalistavat, neutraloivat, turvafunktio, ratkaisufunktio.
-ajatussisältö normissa. normin seuraus ei looginen / kausaalinen vaan pitämissuhde.
-kielto, käsky, salliminen
-konstitutiiviset normit -- > luodaan asioita
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Aarnio / Tulkinnan taito
I NÄIN SEN NÄIN
1. Taustaksi
-ius commune= juridiikan yleiseur. perusteet. Mannermainen ja brittiläinen oikeuskäsitys lähentymässä toisiaan.
-Aarnion teos formalismin ja instrumentalismin välimaastossa.
-ontologia= oppi olevasta --> miten normit ovat olemassa kun niitä ei voi havannoida aistihavainnoin.
-oikeuden ja yhteiskunnan suhde - ontologia, epistemologia & metodologia
2. Mitä oikeus on?
-oikeus =/ moraali =/ sanktiouhka
- sanamuotoon vetoaminen = paroni von München vertaus (veti itsensä tukasta kuivalle maalle) (sanamuodot ovat aina tulkinnanvaraisia ja sallivat myös liberaalimmat tulkinnat)
- laki =/ oikeus --> oikeus on lakitekstin takana oleva ajatus = ei voida toteuttaa ilman oikeudenmukaisuutta
-systeemiluottamus terveen demokratian uhka --> Suomi ylhäältä ohjattu maa - tuijotetaan vain lain sanojen täyttymistä -> muuttunut hitaasti viime vuosikymmeninä -> Aarnio korostaa rationaalista hyväksyttävyyttä ja oikeusturvaodotusta -> lakia ei saa irrottaa okeudenmukaisuudesta tai jää jäljelle vain tyhjä kuori.
3. Filosofian arvo
-oikeustieteen ja lainkäytön teorian yhteys arkitodellisuuteen säilytettävä
4. Kohti kansainvälisyyttä
-Von Wrightin seminaarit Suomessa -> Suomen oikeusfilosofian yhdistyksen perustaminen ( von Wrightin vaikutus suomen ajattelijoihin), myös argentiina/espanja/ italia vaikutukset yhteistyön kautta.
5. Näin sen näin
- Mikä on yhteiskunta ja mikä on sen merkitys oikeudessa?
-Yhden yksilön oikeuden korrelaattina on aina toisen yksilön velvollisuus ja vastakohtana tämän ei-oikeus. Yksilön vapauden korrelaattina on toisen ei-oikeus ja vastakohtana tämän velvollisuus --> entä eläimen oikeus (eläin moraalisena subjektina vrt. objektina -- jotta eläimillä voisi olla subjektiivisia oikeuksia tulisi niiden voida ilmaista halunsa näihin oikeuksiin.)
---> "teon moraalinen oikeutus on niin suuri että se oikeuttaa rikoksen" --> kansalaistottelemattomuus esim turkistarhauksen vastustajat usein vrt. yksityisautoilua vastustava räjäyttäisi Vehon toimipisteet.
-reaktiovalta sillä kellä oikeudet & vapaudet, kannevalta silloin kun ei ole "subjektia".
- oikeus erotetaan muista rakenteista: 1. asetettu, ei olemassa "luonnostaan" 2. asettanut jokin suvereeni, henkilösuhteiden ulkopuolella oleva taho 3. suhteita määrittävien normien noudattamatta jättäminen on pakolla sanktioitu (lex imperfecta -pulmaa ei tässä huomioitu)
II KOLMAS TIE
1. Jäykkyyttä, joustoa vai molempia?
-oikeuden muutos =/ lakitekstin muutos --> voi olla myös vain tulkinnan muutos
-muutos: yhteiskunta, normityypit, lukutavat (syllogismi -> pro & contra)
-oikeusvaltion ja hyvinvointivalton välinen jännite
-muodon ja sisällön painotusten vaihtelu
2. Vapauden kolme muotoa
-perinteinen tapa ymmärtää vapaus: toimija, päämäärät & toteuttaminen -> tuleminen omaksi itsekseen/ kaikkein parhaimman elämänmuodon tavoittelu - vapauksien kollision ratkaisun etsintä (en ole vapaa jos muut estävät minua tekemästä mitä muuten voisin tehdä)
-negatiivinen vapaus (vapaus jostakin vert positiivinen "itseksi tuleminen") = riippuvuuden poissaolo --> herruudettomuus --> argumenttien valta (Skinner)
III Positivismin monet kasvot
1. Kohti maltillista positivismia
-lakipositivismi =/ oikeuspositivismi (valtioteoreettinen positivismi, ei-luonnonoikeus : oikeutta on vain valtion puitteissa) (metodologinen positivismi: millaisin kriteerein oik. ratkaisu tulee tehdä / Millaisiin argumentteihin juridinen tulkinta nojataan) (tietoteoreettinen positivismi: pitäminen= oleminen)
-institutionaalinen tuki joko lainsäädännössä tai tuomioistuimessa --> Aarnio: valtioteoreettinen positivismi + periaatteet joilla institutionaalinen tuki --> riitautetaan Siltalan tavoin sekä metodinen että tietoteoreettinen esiintymismuoto
2. oikeus ja moraali
-subjektista riippumattomat ominaisuudet. Arvoilla oltava objektiivisuutta
-Arvotodellisuuden ilmiöt voi tunnistaa vain intuitiolla vrt. tietyn elämänmuodon sisällä vahvaa yhdensuuntaisuutta arvostuksissa -> mahdollisuus esittää tulkintoja prima facie -arvoista.
- arvoja ei voi missään relevantissa mielessä johtaa objektiivisesta todellisuudesta.
-Tuomas Akvinolainen = inhimilliset teot ( tietoinen toiminta, tahtominen) =/ ihmisen teot (esim. reaktiot)
-synderesis- luonnollinen taipumus- kyky hankkia moraalitietoa, synnynnäinen taipumus ymmärtää moraaliperiaatteita
-> synderesis antaa lähtökohdat, järki osoittaa syllogismin toisen premissin eli moraaliteon sovelluskohteen ja omatunto soveltaa yleiset periaatteet kysymyksessä olevaan tekoon.
-> ei kriteereitä kuinka luonnonoikeus mahdollista tunnistaa
- Heyen: oikeuskulttuuri koostuu 1) oikeusnormit 2) instituutiot 3) oikeudellinen tieto, arvoarvostelmat, käyttäytymistavat
-Aarnio: vain suhteellisen koherentti eettinen perustelu antaa oikeusjärjestykselle oikeusjärjestyksen statuksen
-arvoarvostelmista ja moraaliperiaatteista tulee oikeutta kun niitä käytetään oikeudellisina argumentteina -> saa oikeuslähteen statuksen kun lainsäädännön / lainkäytön antama institutionaalinen tuki
3. Alf Rossin hermeneuttinen kehä
-tieteen täytettävä totuusvaatimus -> looginen empirismi (tieteeliiset väitteet perustuvat havaintoihin tai ainakin palautuvat niihin)
-lainsäädännön tuottama oikeus ei voimassa kuin formaalisesti -> tulee oikeutta kun toteutuu yhteiskunnassa (-> oikeus, pakko ja viranomaistoiminta)
-oikeuden sisäinen ja ulkoinen näkökulma. Oikeusnormi on ennuste (todennäköisyyden aste riippuu oikeuslähdeaineistosta)
- Aarnio: episteemisesti sisäinen näkökulma yhdistää tutkijan ja tuomarin tiedollisen lähestymistavan oikeuteen.
-> mikä on ennustamisen kohde? 1) jutun lopputulos 2) tulevan ratkaisun tulkintatausta 3) perustelut joihin tuomioistuin nojautuu 4) normi johon ratkaisu perustuu
-> ennusteet koskevat tietyn normin kuulumista tai ei-kuulumista tuomareiden sisältämään motivaatioperustaan= tuomarinideologiaan
-> tuomaria ei kiinnosta hänen omaa toimintaansa koskeva ennuste vaan se, millä tavalla hänen pitää toimia
-> teoria ei mahdollista tuomioistuintoiminnan kritiikkiä
4. retoriikan valtakunta
-Perelman: kuinka yhteisymmärrys arvoista voi syntyä: dialektiikka, pro & contra argumentoitu, tavoite uskottavuus, muiden vakuuttaminen
-Demonstraatiossa päädytään tosiin väitteisiin argumentaatio -> huonommin / paremmin perusteleminen (ei tosi/ epätosi)
-todennäköisyys oikeudellisissa päätöksissä on uskottavuutta enemmän kuin matemaattista tilastoanalyysia.
IV NÄKÖKULMIA OIKEUTEEN
1.päällystakin arvoitus
-Hägerströmin todellisuus 1. fyysiset objektit (elolliset olennot ja tapahtumat) 2. henkiset tilat (todellisuuteen välittömästi kuuluvien asioiden ominaisuudet, tunne-elämykset, muistikuvat jne.--> välillistä todellisuutta) 3. Mielikuvitus (todellisuus vain ajatuksen sisältöinä --> välillisiä)
--> muut asiat eivät todellisia (es, uskonnolliset olennot) -> metafyysisiä
-Hägerström: es. osakeyhtiö ei palaudu "todellisuuteen samalla tavoin kuin es. auringon paistaminen"
- konventionalismi -> konstitutiiviset normit -> institutionaaliset tosiseikat
- popper: maailma 1: fyysinen, maailma2: mentaalinen, maailma3: ihmismielen objektiiviset tuotteet
-Yhteisten uskomusten kaavio: Uskomus U on yhteinen yhteisössä Y jos ja vain jos 1. jokainen yhteisön Y jäsen uskoo että U // 2. jokainen Y jäsen uskoo että jokainen muukin yhteisön Y jäsen uskoo että U // 3. jokainen Y jäsen uskoo että kellään Y:n jäsenellä ei ole korkemman metatason uskomusta Y:n jäsenten uskomuksista, joka vaikuttaisi Y:n toimintaan
--> normien voimassaoloa voidaan tulkita tällä kaavalla
--> syntyy yhteys normin olemassaolon ja oikeudellisen normin voimassaolon välille.
-voimassaolo= muodollisuus / tehokkuus / hyväksyttävyys
-> tehokkuus: oikeusyhteisön enemmistö hyväksyy sen kuuluvaksi oikeusjärjestykseen (Hart: viranomaiset, Coleman: vastavuoroinen reagointi, uskomukset, sitoutuminen, tuen antaminen)
-> hyväksyttävyys: rationaalisesti ajattelevien ihmisten enemmistö hyväksyy (ideaalinen auditorio)
-Aarnio: rationaalinen sitoutuminen yhteiseen toimintaan: voimassaolo palautuu uskomukseen siitä, mitä pitäisi rationaalisesti hyväksyä yhteiseksi toiminnaksi.
2. Kielen kahleissa
-Argumentaatioteoria (Wittgenstein)
1. tyydyttävä partiaaliseen auditorioon
2. asetettava rationaalisuusehto
3. hyväksyttävä enemmistöperiaatteen asettama rajoitus
-> ideaalimalli, näyttää mikä on "hyvää" argumentaatiota
-> tausta Aarnion ajattelulle
-Sanojen merkitys niiden käyttötavassa (käyttöä sääntelevän kieliopin säännöt) - käyttöyhteydet -kielipelit (esim rukous jne)
-rationaalinen harkinta= loogisuus (sisällöllinen oerustelu) / praktinen harkinta (ulkoinen perustelu)
-aidon yhteisymmärryksen saavuttaminen mahdollinen vain vapaassa keskustelussa
-käytännöllinen eli praktinen keskustelu -> normatiivisten lausumien oikeudellinen perustelu
-rationaalinen diskurssi osoittaa missä erimielisyys piilee muttei poista sitä. Rationaalisen diskurssin edellytykset (Habermas) (yleiset keskusteluehdot):
a. johdonmukaisuussäännöt
b. tehokkuussäännöt
c. vakavuusvaatimus
d. rehellisyyden periaate
e. puolueettomuuden vaatimus
f. yleistyssäännöt
g. perustelun todistustaakkasäännöt
1. argumentaatioteoreettiset säännöt
- menettelylliset (kanta perusteltavam lisäperusteluvelvollisuus vai jos riitautetaan. epärelevantti kannanotto
-> todistusvelvollisuus miksi käytetään perusteeba. Kannanotto katsotaan perustelluksi jos ei esitetty
vasta-argumenttia)
-materiaaliset
2. aineelliset säännöt
- kahta relevantilla tavalla samanlaista tapausta käsitellään samalla lailla. Eri arvoinen käsittely perusteltava
-McGormick - koherenssi tapauksesta tapaukseen (perusteluketjusta perusteluketjuun)
1. mitä pidempiä syllogismikaavoja sitä vahvempi perustelu
2. mitä useammalla syllogismihaaralla vahvistetaan sitä uskottavampi kannanotto
3. mitä verkottuneempi syllogismin haarat, sitä kestävämpi perustelu
4. käytetyt syllogismiketjut loogisesti toisistaan riippumattomia
5. kannaoton ja perustelun välinen asiakohtaisuus osoittaa relevanssin
- Yksi oikea ratkaisu: 1. on ja voidaan aina löytää 2. on muttei aina mahdollista löytää 3. onmutta mahdotonta löytää
-Aarnio: ei ole - oikeuden kieli "sumeaa" - intressit ja priorisoinnit kiinni muissa asioissa kuin rationaalisessa harkinnassa
3. oikeuden raja
-oikeuslähdeoppi vetää rajan juridisen ja ei juridisen välille. (oikeuden systematisointi ja argumentattioteoria rinnalla) -> kulttuurisidonnainen & immanentti
- oikeuslähteen nojalla löydetään tai oikeutetaan kannanotto
-positiivinen / negatiivinen painoarvo tai asiaan vaikuttamaton = indifferentti
-laaja merkitys - oikeuslähdeoppi = koko lainopin perusteet (oikeuslähteiden käyttösäännöt ja harkintanormit)
- suppea (virallislähteet, lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut)
-normatiivinen näkökulma: 1. konstitutiiviset säännöt (-mitä on pidettävä oikeuslähteinä?) 2.oikeuslähteiden kategorisoinnin säännöt (preskriptiiviset= vahvasti velvoittavat, tekniset = heikosti velvoittavat ja lupa-säännöt= sallivat normit)
- ei ole olemassa yhtä ja oikeaa oikeuslähdeoppia (ongelma-, oikeusala- tai jopa tilannekohtainen oikeuslähdeoppi)
-oikeuslähde =/ informaatiolähde (laki=/lakiteksti)
-tosiasiallinen =/ ideaalinen oikeuslähdeoppi (ratkaisun argumentit =/ ideaaliratkaisun argumentit)
-lähteet =/ perusteet (esim analogia ja e contrario)
-Aarnion oikeuslähdeoppi: A) sensu largo B) sisältyy ne perusteet mitä ideaaliseen ratkaistilanteeseen saa käyttää --- ongelma- ja tilannekohtainen oikeuslähdeoppi C) oikeuslähdeoppiu heikosti normatiivinen -- antaa kriteerit sille, mikä on oikeutta ja mikä oikeaa (hyvää) oikeutta
1. Vahvasti velvoittavat (eur-oikeuden sitovat osat, EIS normit, EUT ja EIT tietyt prejudikaatit, kansallinen oikeus= PL, lait ja alemmanasteiset normit, kansallisen oikeuden osaksi saatetut kv. sopimukset, systeemiperusteet, maantapa)
2. heikosti velvoittavat (lainsäätäjän tarkoitus, ennakkoratkaisut)
3. sallitut (käytännölliset argumentit, eettiset & moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede / vallitseva doktriini, vertailevat argumentit, muut)
4. kielletyt (lain & hyvän tavan vastaiset + puoluepoliittiset argumentit)
4. varmuus ja elämänmuoto
-yhteinen elämänmuoto yhdistää kielenpuhujia -> arvostelmien ja uskomusten viimeiset perusteet -> jokaisen tietoväitteen todistaminen edellyttää että jokin osa lauseista on jo lukittuna johonkin.
- kielen ja elämänmuodon yhteys muodostaa sen linkin jolla oikeus on yhteydessä omaan perustaansa.
V OIKEUSTIETEEN IDEA
1. Mefiston houkutus
-tiedon käsite: a) tiedon subjekti b) tiedon objekti c) tiedon sisältö
-korrespondanssiteoria: totuus paljastuu verrattaessa uskomuksen sisältöä todellisuuteen
-koherenssiteoria: uskomuksen oltava sovitettavissa yhteen muiden hyväksyttävien uskomusten kanssa
-pragmaattinen totuusteoria: uskomus tosi jos edustaa menestyksellistä ratkaisua johokin ongelmaan.
2. Demarkaation ongelma
- raja tieteen ja ei-tieteen välillä?
-> tieteen etiikan luonnehdinta
-(siltala) tieteellisen metodin vähimmäispiirteet:
1. trivialiteetin kielto (-> tulokset merkityksellisiä)
2. identtisyyskielto (-> tutkimus omaehtoista)
tuloksia koskevat vaatimukset:
3. yhteisön hyväksyntä
4. ration perusteltavuus
5. ajallisesti jatkuva
6. täsmällisyys
7. oltava jokin metodi
8. käsitteet voitava identifioida
-(Niiniluoto):
1. järjestelmällisyys 2. johdonmukaisuus & objektiivisuus (ennakko-olettamukset vaarantavat objektiivisuuden) 3. avoimuus 4. autonomisuus 5. itseään korjaavuus 6. tieteellinen asenne (väitteet koeteltavia, oikeustieteen auktoriteettisidonnaisuus)
3. metodi vai näkökulma?
-oikeustiede ei selitä, se tulkitsee (humanistiset tieteet)
- analyyttinen oikeustiede riitautti käsitelainopin sanomalla että käsitteistä ei voi saada tietoa oikeussäännösten sisällöstä
-> ei voi johtaa oikeudellista seuraamusta --> käsitteet vain instrumentteja
- ongelman poistaminen asettamalla kysymys toisin
4. tulkinnan taito
-merkitysvaihtoehdot:
1. semanttiset eli leksikaaliset (tunnistettavissa sanakirjojen tai arkisen käytön perusteella)
2. oikeudellisesti mahdolliset (oikeusjärjestyksen asettamat rajat)
3. kontekstuaalisesti mahdolliset (oikeulähteiden asianmukainen käyttö)
-perusteluvelvolisuus vrt. tutkijan episteemisesti sisäinen suhde oikeusjärjestykseen, tieteen kontrollivaatimukset, oikeusturvavaatimus (kolmio: 1. oikeustosiseikkoja ja sovellettavaa oikeusnormia koskeva epätietoisuus 2. ratkaisuvalta & pakko 3. oikeusturvaodotus)
-perusteluiden intressit:
1.asianosaisintressi
2. tuomioistuimen itsekontrolli
3. oikeusturvavaatimus (dialogi, ohjausinformaatio)
4. demokratia & avoimuus
---> uskottavuus
- sisäinen perustelu - syllogismi (ylälause & alalause)
- ulkoinen -> riitautetulle premissille annetaanlisäpremissit, jatketaan syllogismia (es. miksi juuri tämä sääntö valittiin --> uusi syllogismi)
- normaalisti: ylälause= laki, alalause= osoittaa että tietyt tosiseikat tyydyttävät alalauseen eli lain antamat kriteerit
- erimielisyys: näennäinen/ todellinen SEKÄ kielellinen / asiallinen -> teoreettinen / ateoreettinen --> tosiasioita koskeva / rakenteellinen
-velvoittavuus: vahva muodollinen sitovuus / merkitys argumentaatiossa / perusteluvoimaa vahvistava (sallittu)
- EU-oikeus ongelma- ja tilannekohtaisia lähteitä
- lingvistinen argumentti (sananmuodon mukainen selvänä/ ilmeisenä argumenttina / kielen yleinen semantiikka / kieliopillinen merkitys)
- systeemiargumentti (lakiosasysteemi: ongelmien tunnistus, ratkaisu- ja tulkintavaihtoehdot, analogia ja e contrario, edesauttaa heuristista tarkastelua)
- lain ratio eli objektiivinen tarkoitus / historiallinen / hypoteettinen
-sallitut: seuraamusharkinta & teleologinen päättely, intressinpunninta
- seuraamus: yleinen/ yksilöllinen, systeeminen, eettis-moraalinen (-> ratkaisun sidonta yhteiskuntaan)
-vahva erotteluteesi= joko-tai, heikko= enemmän- vähemmän
1. vahva erotteluteesi ei pidä paikkaansa kielellisellä tasolla
2. vahvaa erotteluteesiä ei voi puolustaa kuin asettamalla manifestoidut ja manifestoimattomat periaatteeet vastakkain
3. sekä säännöt että periaatteet deonttiselta rakenteeltaan normeja
4. sääntöjen ja periaatteiden ero oikeusharkinnassa ei ole vahvan erotteluteesin mukaisesti radikaalin yksiselitteinen
5. sekä säännöt että periaatteet ilmaisevat aina tulkittuina joko-tai tyyppisen normin
---> Aarnion liukuva asteikko:
A. säännöt B. säännön kaltaiset periaatteet C. periaatteen kaltaiset säännöt D. periaatteet (ei halua vesittää vahvan erotteluteesin koko sisältöä vaan osoittaa ettei ole yksikäsitteisesti ja kertakaikkisesti tunnistettavaa eroa sääntöjen & periaatteisen välillä)
- perusoikeusmyönteinen laintulkinta- tulkintamaksiimit:
tulkinnallisten ristiriitojen eliminointi ja perustuslakimyönteisimmän tulkintavaihtoehdon valinta
- suora soveltaminen lain aukkotilanteessa (syrjäyttäminen tai etusija)
- oliko Suomessa ennen perusoikeusuudistusta / perustuslain muutosta oikeudenmukaisuusvaje -> mitkä puutteet systeemissä ovat tuottaneet tai ovat omiaan tuottamaan vajetta?
-monopolihakuisuus valtiosääntöoikeudelle? muiden oikeusalojen tunnustuksen puute?
-perus- ja ihmisoikeusperiaatteet vahvoja oikeuslähteitä, mutta ilmaisullisesti avoimia -> kaipaavat lisäargumentteja (mittarit, esim. täyttyneen yhdenvertaisuuden tunnusmerkit?)
-tulkinnan/ punninnan lopputulos ei ratkea yksin PL:stä käsin -> tulkintavaihtoehdoista perusoikeusmyönteisimmän valinta (PL ei yksin tarjoa mitään tulkintavaihtoehtoa)
- keksimisyhteys -- todistamis/ oikeuttamisyhteys
-> perusoikeuksien rooli argumentoinnissa:
1. milloin tulkintatulos tulee perustella perusoik. argumentein
2. milloin voidaan
3. onko tilnateita joissa ei voida ?
- perusoikeusherkät sovellutusalueet kun vahva julkinen intressi ( siviilioikeus ) ja vallan käyttö.
1. aukon täyttäminen 2. tulkintavalinnan peruste --> varsinainen perusoikeushakuinen tulkinta (tilanne/ ongelmakohtainen sovellettavuus) 3. perusoikeuskollisio 4. kvasi-rooli (näyttäisi sopivan tulkinta-argumentiksi mutta voidaan saada ratkaisu myös perinteisellä oikeuslähdeopilla) 5. perusoikeuksilla ei roolia (tätä on ylivertainen valtaosa juridiikasta)
- (Karhu) tilanneherkkä oikeuslähdeoppi 1. perusteluvelvoillisuus - oikeuslähdeopillinen ongelma (-> institutionaaline tuki ei perustu vain muodolliselle hyväksynnälle vaan periaatteiden tärkeys nousee oikeuden syvärakenteesta) 2. oikeuslähdeoppi yhteydessä yhteisölliseen valtaan -> reaalinen argumentti sitä tärkeämpi mitä enemmän sopusoinnussa perusoikeuden kanssa --> kirjoittamattomat supernormistot 3. voiko olla kokonaisharkintaa joka ei noudata oikeuslähdeoppia? 4. reaaliset näkökohdat -> asianmukaisuus = tilanneherkkyys
---> Aarnio: puolustaa SYSTEEMIsidonnaista oikeuslähdeoppia:
a. Suomessa ei käytetä nytkään tiukan lakisidonnaista oikeuslähdeoppia jonka Karhu tällä teoriallaan yrittää kumota
b. Suomessa pyritään jo tilanneherkkään lainsoveltamiseen (esim distinktio oppi)
c. sääntölähtöisyys ei ole tilanneherkkyyden rajoitus vaan sen edellytys
d. reaalisetkaan argumentit eivät uutta -> seuraamusharkinta
e. eettis-moraalinen aines on myös nyky oikeuslähdeopissa
-> tilanneherkän oikeuslähdeopin teoria sisällyttää oikeuslähdeopin kuvaukseen myös opin legitimaatiota koskevia aineksia -> kategoriaerehdys -> oikeuslähdeoppi =/ oikeuslähdeopin legitimaatio
-> miksi oikeuslähdeopin legitimaatiota haetaan syvärakenteesta asti (es. parlamentarismin periaatteeseen viittaaaminen) kun institutionaalinen tuki saadaan jo pintatasolta -> PL
VI OIKEUS MUUTTUU - MUUTTUUKO OIKEUSTIEDE?
1. Bonus theoreticus- malus practicus?
- hyvä teoria on aina sisällä hyvässä käytännössä - ei voi erottaa toisistaan vaan juristin työssä yhtä aikaa läsnä
-Nehrman, Calonius: filosofinen käsitys oikeudesta, oikeuden systematiikka (läsnä kaiksessa oikeuden harjoittamisessa, eri aikoina ja eri suuntauksissa painoarvot vaihtelevat)
-Oikeustieteen muuttuvat & pysyvät osat
2. Ius Communen paluu
- Keskiajalla koko läntisen euroopan kattanut yleinen oikeus
-luontaisoikeus -> näkyy nytkin esim ihmisoikeusjulistus (kaikkia ihmisiä koskevat periaatteet)
-> tarvitaan isu communea ( es yleiset opit ja oikeusajatlleun eruooppalainen rakenne)
3. muutos vai kehitys?
- Maailma, jossa harjoiteteaan, muutoksen käsite ja se mitä ymmärrämme oikeustieteellä
- kehitys= muutoksen laatumääreet, edistys= suhteessa tavoitteenasetteluun
-muutos= kulttuuriset sidonnaisuudet + oikeudelliset
-vakiintuminen, artikuloituminen -> anomaliat = tieteen kriisi
1. anomaliat osoittautuvat näennäisiksi
2. eliminoidaan epätieteellisinä
3. tiedemallisn murros / muutos
TAULUKKO
periodi teorian taso tieteellinen yhteisö
esiparadigmaattinen epäsystemaattinen kokoelma tosiasioita kilpailevia koulukuntia
vaihe ,epäselvä tapa tunnistaa ongelmia
matriisi esimerkkitapauksia ammatillisen tutkimuksen alku
normaalitiede pulmien ratkaisu oppikirjat
anomaliat ennustaminen vaikeaa luottamus matriisiin rakoilee
kriisi matriisi luhistuu konflikteja ja erilaisia käsityksiä
vallankumous uusi matriisi tiedeyhteisö hajoaa
uuden matriisin vakiintuminen uusi yksimielisyys uuden tyyppinen ammatillinen
ryhmittyminen- tieteelliset julkaisut
-Oikeustieteen matriisi?
-oikeustieteen kohde: sääntötutkimus
-positivitinen lähtökohta: annetut normit
- oletus että arvoilla on rooli harkinnassa
- kielellis-käsitteelliset sitoumukset
- oikeuslähdeopilliset sitoumukset
-metodiset periaatteet
-oikeustieteellinen teoria
1. normipropositiot, kaksoisfunktio (tunnistamissääntö ja oikeujärjestyksen sisältö)
2. tosiasiapropositiot (asiaintilat)
3. arvokannanotot (perusarvot, välinearvot)
4. kielellis- käsitteelliset puitteet
- muutos siis matriisin muuttumista -> ulkoinen / sisäinen (saman matriisin uusi tulkinta, ei uutta matriisia)
-> oikeustiede ei siirry matriisista toiseen -> sisäinen muutos
-> uudet kysymykset uudet vastaukset
- elää koko ajan, muutos erilaista oikeudenalasta ja ajankohdasta riippuen, ei voi esittää yleistä kuvaa muutoksesta.
VII JÄLKISANAT
-oikeuskasvatuksen tärkeys, juristit, opiskelijoiden ajantasalla saattaminen, mallikuva - taidon hankinta
- sääntöjen kirjaimen sijasta tavoitettava lain henki ("pykäläsokeat juristit")
- luonnontiet. vrt. ihmistieteellinen tutkimus
- tuomarien elämän viisais, hyvä elämä, yksilöllisyys
Käsitteitä:
Mefisto= eräs demoni
Demarkaatio-ongelma= tieteen rajanveto-ongelma
1. Taustaksi
-ius commune= juridiikan yleiseur. perusteet. Mannermainen ja brittiläinen oikeuskäsitys lähentymässä toisiaan.
-Aarnion teos formalismin ja instrumentalismin välimaastossa.
-ontologia= oppi olevasta --> miten normit ovat olemassa kun niitä ei voi havannoida aistihavainnoin.
-oikeuden ja yhteiskunnan suhde - ontologia, epistemologia & metodologia
2. Mitä oikeus on?
-oikeus =/ moraali =/ sanktiouhka
- sanamuotoon vetoaminen = paroni von München vertaus (veti itsensä tukasta kuivalle maalle) (sanamuodot ovat aina tulkinnanvaraisia ja sallivat myös liberaalimmat tulkinnat)
- laki =/ oikeus --> oikeus on lakitekstin takana oleva ajatus = ei voida toteuttaa ilman oikeudenmukaisuutta
-systeemiluottamus terveen demokratian uhka --> Suomi ylhäältä ohjattu maa - tuijotetaan vain lain sanojen täyttymistä -> muuttunut hitaasti viime vuosikymmeninä -> Aarnio korostaa rationaalista hyväksyttävyyttä ja oikeusturvaodotusta -> lakia ei saa irrottaa okeudenmukaisuudesta tai jää jäljelle vain tyhjä kuori.
3. Filosofian arvo
-oikeustieteen ja lainkäytön teorian yhteys arkitodellisuuteen säilytettävä
4. Kohti kansainvälisyyttä
-Von Wrightin seminaarit Suomessa -> Suomen oikeusfilosofian yhdistyksen perustaminen ( von Wrightin vaikutus suomen ajattelijoihin), myös argentiina/espanja/ italia vaikutukset yhteistyön kautta.
5. Näin sen näin
- Mikä on yhteiskunta ja mikä on sen merkitys oikeudessa?
-Yhden yksilön oikeuden korrelaattina on aina toisen yksilön velvollisuus ja vastakohtana tämän ei-oikeus. Yksilön vapauden korrelaattina on toisen ei-oikeus ja vastakohtana tämän velvollisuus --> entä eläimen oikeus (eläin moraalisena subjektina vrt. objektina -- jotta eläimillä voisi olla subjektiivisia oikeuksia tulisi niiden voida ilmaista halunsa näihin oikeuksiin.)
---> "teon moraalinen oikeutus on niin suuri että se oikeuttaa rikoksen" --> kansalaistottelemattomuus esim turkistarhauksen vastustajat usein vrt. yksityisautoilua vastustava räjäyttäisi Vehon toimipisteet.
-reaktiovalta sillä kellä oikeudet & vapaudet, kannevalta silloin kun ei ole "subjektia".
- oikeus erotetaan muista rakenteista: 1. asetettu, ei olemassa "luonnostaan" 2. asettanut jokin suvereeni, henkilösuhteiden ulkopuolella oleva taho 3. suhteita määrittävien normien noudattamatta jättäminen on pakolla sanktioitu (lex imperfecta -pulmaa ei tässä huomioitu)
II KOLMAS TIE
1. Jäykkyyttä, joustoa vai molempia?
-oikeuden muutos =/ lakitekstin muutos --> voi olla myös vain tulkinnan muutos
-muutos: yhteiskunta, normityypit, lukutavat (syllogismi -> pro & contra)
-oikeusvaltion ja hyvinvointivalton välinen jännite
-muodon ja sisällön painotusten vaihtelu
2. Vapauden kolme muotoa
-perinteinen tapa ymmärtää vapaus: toimija, päämäärät & toteuttaminen -> tuleminen omaksi itsekseen/ kaikkein parhaimman elämänmuodon tavoittelu - vapauksien kollision ratkaisun etsintä (en ole vapaa jos muut estävät minua tekemästä mitä muuten voisin tehdä)
-negatiivinen vapaus (vapaus jostakin vert positiivinen "itseksi tuleminen") = riippuvuuden poissaolo --> herruudettomuus --> argumenttien valta (Skinner)
III Positivismin monet kasvot
1. Kohti maltillista positivismia
-lakipositivismi =/ oikeuspositivismi (valtioteoreettinen positivismi, ei-luonnonoikeus : oikeutta on vain valtion puitteissa) (metodologinen positivismi: millaisin kriteerein oik. ratkaisu tulee tehdä / Millaisiin argumentteihin juridinen tulkinta nojataan) (tietoteoreettinen positivismi: pitäminen= oleminen)
-institutionaalinen tuki joko lainsäädännössä tai tuomioistuimessa --> Aarnio: valtioteoreettinen positivismi + periaatteet joilla institutionaalinen tuki --> riitautetaan Siltalan tavoin sekä metodinen että tietoteoreettinen esiintymismuoto
2. oikeus ja moraali
-subjektista riippumattomat ominaisuudet. Arvoilla oltava objektiivisuutta
-Arvotodellisuuden ilmiöt voi tunnistaa vain intuitiolla vrt. tietyn elämänmuodon sisällä vahvaa yhdensuuntaisuutta arvostuksissa -> mahdollisuus esittää tulkintoja prima facie -arvoista.
- arvoja ei voi missään relevantissa mielessä johtaa objektiivisesta todellisuudesta.
-Tuomas Akvinolainen = inhimilliset teot ( tietoinen toiminta, tahtominen) =/ ihmisen teot (esim. reaktiot)
-synderesis- luonnollinen taipumus- kyky hankkia moraalitietoa, synnynnäinen taipumus ymmärtää moraaliperiaatteita
-> synderesis antaa lähtökohdat, järki osoittaa syllogismin toisen premissin eli moraaliteon sovelluskohteen ja omatunto soveltaa yleiset periaatteet kysymyksessä olevaan tekoon.
-> ei kriteereitä kuinka luonnonoikeus mahdollista tunnistaa
- Heyen: oikeuskulttuuri koostuu 1) oikeusnormit 2) instituutiot 3) oikeudellinen tieto, arvoarvostelmat, käyttäytymistavat
-Aarnio: vain suhteellisen koherentti eettinen perustelu antaa oikeusjärjestykselle oikeusjärjestyksen statuksen
-arvoarvostelmista ja moraaliperiaatteista tulee oikeutta kun niitä käytetään oikeudellisina argumentteina -> saa oikeuslähteen statuksen kun lainsäädännön / lainkäytön antama institutionaalinen tuki
3. Alf Rossin hermeneuttinen kehä
-tieteen täytettävä totuusvaatimus -> looginen empirismi (tieteeliiset väitteet perustuvat havaintoihin tai ainakin palautuvat niihin)
-lainsäädännön tuottama oikeus ei voimassa kuin formaalisesti -> tulee oikeutta kun toteutuu yhteiskunnassa (-> oikeus, pakko ja viranomaistoiminta)
-oikeuden sisäinen ja ulkoinen näkökulma. Oikeusnormi on ennuste (todennäköisyyden aste riippuu oikeuslähdeaineistosta)
- Aarnio: episteemisesti sisäinen näkökulma yhdistää tutkijan ja tuomarin tiedollisen lähestymistavan oikeuteen.
-> mikä on ennustamisen kohde? 1) jutun lopputulos 2) tulevan ratkaisun tulkintatausta 3) perustelut joihin tuomioistuin nojautuu 4) normi johon ratkaisu perustuu
-> ennusteet koskevat tietyn normin kuulumista tai ei-kuulumista tuomareiden sisältämään motivaatioperustaan= tuomarinideologiaan
-> tuomaria ei kiinnosta hänen omaa toimintaansa koskeva ennuste vaan se, millä tavalla hänen pitää toimia
-> teoria ei mahdollista tuomioistuintoiminnan kritiikkiä
4. retoriikan valtakunta
-Perelman: kuinka yhteisymmärrys arvoista voi syntyä: dialektiikka, pro & contra argumentoitu, tavoite uskottavuus, muiden vakuuttaminen
-Demonstraatiossa päädytään tosiin väitteisiin argumentaatio -> huonommin / paremmin perusteleminen (ei tosi/ epätosi)
-todennäköisyys oikeudellisissa päätöksissä on uskottavuutta enemmän kuin matemaattista tilastoanalyysia.
IV NÄKÖKULMIA OIKEUTEEN
1.päällystakin arvoitus
-Hägerströmin todellisuus 1. fyysiset objektit (elolliset olennot ja tapahtumat) 2. henkiset tilat (todellisuuteen välittömästi kuuluvien asioiden ominaisuudet, tunne-elämykset, muistikuvat jne.--> välillistä todellisuutta) 3. Mielikuvitus (todellisuus vain ajatuksen sisältöinä --> välillisiä)
--> muut asiat eivät todellisia (es, uskonnolliset olennot) -> metafyysisiä
-Hägerström: es. osakeyhtiö ei palaudu "todellisuuteen samalla tavoin kuin es. auringon paistaminen"
- konventionalismi -> konstitutiiviset normit -> institutionaaliset tosiseikat
- popper: maailma 1: fyysinen, maailma2: mentaalinen, maailma3: ihmismielen objektiiviset tuotteet
-Yhteisten uskomusten kaavio: Uskomus U on yhteinen yhteisössä Y jos ja vain jos 1. jokainen yhteisön Y jäsen uskoo että U // 2. jokainen Y jäsen uskoo että jokainen muukin yhteisön Y jäsen uskoo että U // 3. jokainen Y jäsen uskoo että kellään Y:n jäsenellä ei ole korkemman metatason uskomusta Y:n jäsenten uskomuksista, joka vaikuttaisi Y:n toimintaan
--> normien voimassaoloa voidaan tulkita tällä kaavalla
--> syntyy yhteys normin olemassaolon ja oikeudellisen normin voimassaolon välille.
-voimassaolo= muodollisuus / tehokkuus / hyväksyttävyys
-> tehokkuus: oikeusyhteisön enemmistö hyväksyy sen kuuluvaksi oikeusjärjestykseen (Hart: viranomaiset, Coleman: vastavuoroinen reagointi, uskomukset, sitoutuminen, tuen antaminen)
-> hyväksyttävyys: rationaalisesti ajattelevien ihmisten enemmistö hyväksyy (ideaalinen auditorio)
-Aarnio: rationaalinen sitoutuminen yhteiseen toimintaan: voimassaolo palautuu uskomukseen siitä, mitä pitäisi rationaalisesti hyväksyä yhteiseksi toiminnaksi.
2. Kielen kahleissa
-Argumentaatioteoria (Wittgenstein)
1. tyydyttävä partiaaliseen auditorioon
2. asetettava rationaalisuusehto
3. hyväksyttävä enemmistöperiaatteen asettama rajoitus
-> ideaalimalli, näyttää mikä on "hyvää" argumentaatiota
-> tausta Aarnion ajattelulle
-Sanojen merkitys niiden käyttötavassa (käyttöä sääntelevän kieliopin säännöt) - käyttöyhteydet -kielipelit (esim rukous jne)
-rationaalinen harkinta= loogisuus (sisällöllinen oerustelu) / praktinen harkinta (ulkoinen perustelu)
-aidon yhteisymmärryksen saavuttaminen mahdollinen vain vapaassa keskustelussa
-käytännöllinen eli praktinen keskustelu -> normatiivisten lausumien oikeudellinen perustelu
-rationaalinen diskurssi osoittaa missä erimielisyys piilee muttei poista sitä. Rationaalisen diskurssin edellytykset (Habermas) (yleiset keskusteluehdot):
a. johdonmukaisuussäännöt
b. tehokkuussäännöt
c. vakavuusvaatimus
d. rehellisyyden periaate
e. puolueettomuuden vaatimus
f. yleistyssäännöt
g. perustelun todistustaakkasäännöt
1. argumentaatioteoreettiset säännöt
- menettelylliset (kanta perusteltavam lisäperusteluvelvollisuus vai jos riitautetaan. epärelevantti kannanotto
-> todistusvelvollisuus miksi käytetään perusteeba. Kannanotto katsotaan perustelluksi jos ei esitetty
vasta-argumenttia)
-materiaaliset
2. aineelliset säännöt
- kahta relevantilla tavalla samanlaista tapausta käsitellään samalla lailla. Eri arvoinen käsittely perusteltava
-McGormick - koherenssi tapauksesta tapaukseen (perusteluketjusta perusteluketjuun)
1. mitä pidempiä syllogismikaavoja sitä vahvempi perustelu
2. mitä useammalla syllogismihaaralla vahvistetaan sitä uskottavampi kannanotto
3. mitä verkottuneempi syllogismin haarat, sitä kestävämpi perustelu
4. käytetyt syllogismiketjut loogisesti toisistaan riippumattomia
5. kannaoton ja perustelun välinen asiakohtaisuus osoittaa relevanssin
- Yksi oikea ratkaisu: 1. on ja voidaan aina löytää 2. on muttei aina mahdollista löytää 3. onmutta mahdotonta löytää
-Aarnio: ei ole - oikeuden kieli "sumeaa" - intressit ja priorisoinnit kiinni muissa asioissa kuin rationaalisessa harkinnassa
3. oikeuden raja
-oikeuslähdeoppi vetää rajan juridisen ja ei juridisen välille. (oikeuden systematisointi ja argumentattioteoria rinnalla) -> kulttuurisidonnainen & immanentti
- oikeuslähteen nojalla löydetään tai oikeutetaan kannanotto
-positiivinen / negatiivinen painoarvo tai asiaan vaikuttamaton = indifferentti
-laaja merkitys - oikeuslähdeoppi = koko lainopin perusteet (oikeuslähteiden käyttösäännöt ja harkintanormit)
- suppea (virallislähteet, lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut)
-normatiivinen näkökulma: 1. konstitutiiviset säännöt (-mitä on pidettävä oikeuslähteinä?) 2.oikeuslähteiden kategorisoinnin säännöt (preskriptiiviset= vahvasti velvoittavat, tekniset = heikosti velvoittavat ja lupa-säännöt= sallivat normit)
- ei ole olemassa yhtä ja oikeaa oikeuslähdeoppia (ongelma-, oikeusala- tai jopa tilannekohtainen oikeuslähdeoppi)
-oikeuslähde =/ informaatiolähde (laki=/lakiteksti)
-tosiasiallinen =/ ideaalinen oikeuslähdeoppi (ratkaisun argumentit =/ ideaaliratkaisun argumentit)
-lähteet =/ perusteet (esim analogia ja e contrario)
-Aarnion oikeuslähdeoppi: A) sensu largo B) sisältyy ne perusteet mitä ideaaliseen ratkaistilanteeseen saa käyttää --- ongelma- ja tilannekohtainen oikeuslähdeoppi C) oikeuslähdeoppiu heikosti normatiivinen -- antaa kriteerit sille, mikä on oikeutta ja mikä oikeaa (hyvää) oikeutta
1. Vahvasti velvoittavat (eur-oikeuden sitovat osat, EIS normit, EUT ja EIT tietyt prejudikaatit, kansallinen oikeus= PL, lait ja alemmanasteiset normit, kansallisen oikeuden osaksi saatetut kv. sopimukset, systeemiperusteet, maantapa)
2. heikosti velvoittavat (lainsäätäjän tarkoitus, ennakkoratkaisut)
3. sallitut (käytännölliset argumentit, eettiset & moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede / vallitseva doktriini, vertailevat argumentit, muut)
4. kielletyt (lain & hyvän tavan vastaiset + puoluepoliittiset argumentit)
4. varmuus ja elämänmuoto
-yhteinen elämänmuoto yhdistää kielenpuhujia -> arvostelmien ja uskomusten viimeiset perusteet -> jokaisen tietoväitteen todistaminen edellyttää että jokin osa lauseista on jo lukittuna johonkin.
- kielen ja elämänmuodon yhteys muodostaa sen linkin jolla oikeus on yhteydessä omaan perustaansa.
V OIKEUSTIETEEN IDEA
1. Mefiston houkutus
-tiedon käsite: a) tiedon subjekti b) tiedon objekti c) tiedon sisältö
-korrespondanssiteoria: totuus paljastuu verrattaessa uskomuksen sisältöä todellisuuteen
-koherenssiteoria: uskomuksen oltava sovitettavissa yhteen muiden hyväksyttävien uskomusten kanssa
-pragmaattinen totuusteoria: uskomus tosi jos edustaa menestyksellistä ratkaisua johokin ongelmaan.
2. Demarkaation ongelma
- raja tieteen ja ei-tieteen välillä?
-> tieteen etiikan luonnehdinta
-(siltala) tieteellisen metodin vähimmäispiirteet:
1. trivialiteetin kielto (-> tulokset merkityksellisiä)
2. identtisyyskielto (-> tutkimus omaehtoista)
tuloksia koskevat vaatimukset:
3. yhteisön hyväksyntä
4. ration perusteltavuus
5. ajallisesti jatkuva
6. täsmällisyys
7. oltava jokin metodi
8. käsitteet voitava identifioida
-(Niiniluoto):
1. järjestelmällisyys 2. johdonmukaisuus & objektiivisuus (ennakko-olettamukset vaarantavat objektiivisuuden) 3. avoimuus 4. autonomisuus 5. itseään korjaavuus 6. tieteellinen asenne (väitteet koeteltavia, oikeustieteen auktoriteettisidonnaisuus)
3. metodi vai näkökulma?
-oikeustiede ei selitä, se tulkitsee (humanistiset tieteet)
- analyyttinen oikeustiede riitautti käsitelainopin sanomalla että käsitteistä ei voi saada tietoa oikeussäännösten sisällöstä
-> ei voi johtaa oikeudellista seuraamusta --> käsitteet vain instrumentteja
- ongelman poistaminen asettamalla kysymys toisin
4. tulkinnan taito
-merkitysvaihtoehdot:
1. semanttiset eli leksikaaliset (tunnistettavissa sanakirjojen tai arkisen käytön perusteella)
2. oikeudellisesti mahdolliset (oikeusjärjestyksen asettamat rajat)
3. kontekstuaalisesti mahdolliset (oikeulähteiden asianmukainen käyttö)
-perusteluvelvolisuus vrt. tutkijan episteemisesti sisäinen suhde oikeusjärjestykseen, tieteen kontrollivaatimukset, oikeusturvavaatimus (kolmio: 1. oikeustosiseikkoja ja sovellettavaa oikeusnormia koskeva epätietoisuus 2. ratkaisuvalta & pakko 3. oikeusturvaodotus)
-perusteluiden intressit:
1.asianosaisintressi
2. tuomioistuimen itsekontrolli
3. oikeusturvavaatimus (dialogi, ohjausinformaatio)
4. demokratia & avoimuus
---> uskottavuus
- sisäinen perustelu - syllogismi (ylälause & alalause)
- ulkoinen -> riitautetulle premissille annetaanlisäpremissit, jatketaan syllogismia (es. miksi juuri tämä sääntö valittiin --> uusi syllogismi)
- normaalisti: ylälause= laki, alalause= osoittaa että tietyt tosiseikat tyydyttävät alalauseen eli lain antamat kriteerit
- erimielisyys: näennäinen/ todellinen SEKÄ kielellinen / asiallinen -> teoreettinen / ateoreettinen --> tosiasioita koskeva / rakenteellinen
-velvoittavuus: vahva muodollinen sitovuus / merkitys argumentaatiossa / perusteluvoimaa vahvistava (sallittu)
- EU-oikeus ongelma- ja tilannekohtaisia lähteitä
- lingvistinen argumentti (sananmuodon mukainen selvänä/ ilmeisenä argumenttina / kielen yleinen semantiikka / kieliopillinen merkitys)
- systeemiargumentti (lakiosasysteemi: ongelmien tunnistus, ratkaisu- ja tulkintavaihtoehdot, analogia ja e contrario, edesauttaa heuristista tarkastelua)
- lain ratio eli objektiivinen tarkoitus / historiallinen / hypoteettinen
-sallitut: seuraamusharkinta & teleologinen päättely, intressinpunninta
- seuraamus: yleinen/ yksilöllinen, systeeminen, eettis-moraalinen (-> ratkaisun sidonta yhteiskuntaan)
-vahva erotteluteesi= joko-tai, heikko= enemmän- vähemmän
1. vahva erotteluteesi ei pidä paikkaansa kielellisellä tasolla
2. vahvaa erotteluteesiä ei voi puolustaa kuin asettamalla manifestoidut ja manifestoimattomat periaatteeet vastakkain
3. sekä säännöt että periaatteet deonttiselta rakenteeltaan normeja
4. sääntöjen ja periaatteiden ero oikeusharkinnassa ei ole vahvan erotteluteesin mukaisesti radikaalin yksiselitteinen
5. sekä säännöt että periaatteet ilmaisevat aina tulkittuina joko-tai tyyppisen normin
---> Aarnion liukuva asteikko:
A. säännöt B. säännön kaltaiset periaatteet C. periaatteen kaltaiset säännöt D. periaatteet (ei halua vesittää vahvan erotteluteesin koko sisältöä vaan osoittaa ettei ole yksikäsitteisesti ja kertakaikkisesti tunnistettavaa eroa sääntöjen & periaatteisen välillä)
- perusoikeusmyönteinen laintulkinta- tulkintamaksiimit:
tulkinnallisten ristiriitojen eliminointi ja perustuslakimyönteisimmän tulkintavaihtoehdon valinta
- suora soveltaminen lain aukkotilanteessa (syrjäyttäminen tai etusija)
- oliko Suomessa ennen perusoikeusuudistusta / perustuslain muutosta oikeudenmukaisuusvaje -> mitkä puutteet systeemissä ovat tuottaneet tai ovat omiaan tuottamaan vajetta?
-monopolihakuisuus valtiosääntöoikeudelle? muiden oikeusalojen tunnustuksen puute?
-perus- ja ihmisoikeusperiaatteet vahvoja oikeuslähteitä, mutta ilmaisullisesti avoimia -> kaipaavat lisäargumentteja (mittarit, esim. täyttyneen yhdenvertaisuuden tunnusmerkit?)
-tulkinnan/ punninnan lopputulos ei ratkea yksin PL:stä käsin -> tulkintavaihtoehdoista perusoikeusmyönteisimmän valinta (PL ei yksin tarjoa mitään tulkintavaihtoehtoa)
- keksimisyhteys -- todistamis/ oikeuttamisyhteys
-> perusoikeuksien rooli argumentoinnissa:
1. milloin tulkintatulos tulee perustella perusoik. argumentein
2. milloin voidaan
3. onko tilnateita joissa ei voida ?
- perusoikeusherkät sovellutusalueet kun vahva julkinen intressi ( siviilioikeus ) ja vallan käyttö.
1. aukon täyttäminen 2. tulkintavalinnan peruste --> varsinainen perusoikeushakuinen tulkinta (tilanne/ ongelmakohtainen sovellettavuus) 3. perusoikeuskollisio 4. kvasi-rooli (näyttäisi sopivan tulkinta-argumentiksi mutta voidaan saada ratkaisu myös perinteisellä oikeuslähdeopilla) 5. perusoikeuksilla ei roolia (tätä on ylivertainen valtaosa juridiikasta)
- (Karhu) tilanneherkkä oikeuslähdeoppi 1. perusteluvelvoillisuus - oikeuslähdeopillinen ongelma (-> institutionaaline tuki ei perustu vain muodolliselle hyväksynnälle vaan periaatteiden tärkeys nousee oikeuden syvärakenteesta) 2. oikeuslähdeoppi yhteydessä yhteisölliseen valtaan -> reaalinen argumentti sitä tärkeämpi mitä enemmän sopusoinnussa perusoikeuden kanssa --> kirjoittamattomat supernormistot 3. voiko olla kokonaisharkintaa joka ei noudata oikeuslähdeoppia? 4. reaaliset näkökohdat -> asianmukaisuus = tilanneherkkyys
---> Aarnio: puolustaa SYSTEEMIsidonnaista oikeuslähdeoppia:
a. Suomessa ei käytetä nytkään tiukan lakisidonnaista oikeuslähdeoppia jonka Karhu tällä teoriallaan yrittää kumota
b. Suomessa pyritään jo tilanneherkkään lainsoveltamiseen (esim distinktio oppi)
c. sääntölähtöisyys ei ole tilanneherkkyyden rajoitus vaan sen edellytys
d. reaalisetkaan argumentit eivät uutta -> seuraamusharkinta
e. eettis-moraalinen aines on myös nyky oikeuslähdeopissa
-> tilanneherkän oikeuslähdeopin teoria sisällyttää oikeuslähdeopin kuvaukseen myös opin legitimaatiota koskevia aineksia -> kategoriaerehdys -> oikeuslähdeoppi =/ oikeuslähdeopin legitimaatio
-> miksi oikeuslähdeopin legitimaatiota haetaan syvärakenteesta asti (es. parlamentarismin periaatteeseen viittaaaminen) kun institutionaalinen tuki saadaan jo pintatasolta -> PL
VI OIKEUS MUUTTUU - MUUTTUUKO OIKEUSTIEDE?
1. Bonus theoreticus- malus practicus?
- hyvä teoria on aina sisällä hyvässä käytännössä - ei voi erottaa toisistaan vaan juristin työssä yhtä aikaa läsnä
-Nehrman, Calonius: filosofinen käsitys oikeudesta, oikeuden systematiikka (läsnä kaiksessa oikeuden harjoittamisessa, eri aikoina ja eri suuntauksissa painoarvot vaihtelevat)
-Oikeustieteen muuttuvat & pysyvät osat
2. Ius Communen paluu
- Keskiajalla koko läntisen euroopan kattanut yleinen oikeus
-luontaisoikeus -> näkyy nytkin esim ihmisoikeusjulistus (kaikkia ihmisiä koskevat periaatteet)
-> tarvitaan isu communea ( es yleiset opit ja oikeusajatlleun eruooppalainen rakenne)
3. muutos vai kehitys?
- Maailma, jossa harjoiteteaan, muutoksen käsite ja se mitä ymmärrämme oikeustieteellä
- kehitys= muutoksen laatumääreet, edistys= suhteessa tavoitteenasetteluun
-muutos= kulttuuriset sidonnaisuudet + oikeudelliset
-vakiintuminen, artikuloituminen -> anomaliat = tieteen kriisi
1. anomaliat osoittautuvat näennäisiksi
2. eliminoidaan epätieteellisinä
3. tiedemallisn murros / muutos
TAULUKKO
periodi teorian taso tieteellinen yhteisö
esiparadigmaattinen epäsystemaattinen kokoelma tosiasioita kilpailevia koulukuntia
vaihe ,epäselvä tapa tunnistaa ongelmia
matriisi esimerkkitapauksia ammatillisen tutkimuksen alku
normaalitiede pulmien ratkaisu oppikirjat
anomaliat ennustaminen vaikeaa luottamus matriisiin rakoilee
kriisi matriisi luhistuu konflikteja ja erilaisia käsityksiä
vallankumous uusi matriisi tiedeyhteisö hajoaa
uuden matriisin vakiintuminen uusi yksimielisyys uuden tyyppinen ammatillinen
ryhmittyminen- tieteelliset julkaisut
-Oikeustieteen matriisi?
-oikeustieteen kohde: sääntötutkimus
-positivitinen lähtökohta: annetut normit
- oletus että arvoilla on rooli harkinnassa
- kielellis-käsitteelliset sitoumukset
- oikeuslähdeopilliset sitoumukset
-metodiset periaatteet
-oikeustieteellinen teoria
1. normipropositiot, kaksoisfunktio (tunnistamissääntö ja oikeujärjestyksen sisältö)
2. tosiasiapropositiot (asiaintilat)
3. arvokannanotot (perusarvot, välinearvot)
4. kielellis- käsitteelliset puitteet
- muutos siis matriisin muuttumista -> ulkoinen / sisäinen (saman matriisin uusi tulkinta, ei uutta matriisia)
-> oikeustiede ei siirry matriisista toiseen -> sisäinen muutos
-> uudet kysymykset uudet vastaukset
- elää koko ajan, muutos erilaista oikeudenalasta ja ajankohdasta riippuen, ei voi esittää yleistä kuvaa muutoksesta.
VII JÄLKISANAT
-oikeuskasvatuksen tärkeys, juristit, opiskelijoiden ajantasalla saattaminen, mallikuva - taidon hankinta
- sääntöjen kirjaimen sijasta tavoitettava lain henki ("pykäläsokeat juristit")
- luonnontiet. vrt. ihmistieteellinen tutkimus
- tuomarien elämän viisais, hyvä elämä, yksilöllisyys
Käsitteitä:
Mefisto= eräs demoni
Demarkaatio-ongelma= tieteen rajanveto-ongelma
maanantai 5. maaliskuuta 2012
SILTALA/ OIKEUSTIETEEN TIETEENTEORIA
Helou, tässä muistiinpanot kirjasta sivuilta 1-385 tenttiä JOIKS6 oikeustieteellinen tutkimus varten. En ole nyt jaksanut ihan perusteista asti lähteä avaamaan eli kaikki varmaan tähän mennessä tuntevat esim. Kelsenin ja Hartin näkemykset oikeudesta ja tarvittavat oikeustieteelliset ja filosofiset termit. Jos ei niin sitten google käyttöön.
Kappale 1
- John L. Austin : Puhetekojen teoria - "miten sanoilla voi tehdä yhteisöllisiä asioita"
- Austin & Searle - institutionaalisten tosiasioiden ja institutionaalisten puhetekojen teoria ( "speech-act" -theory)
- Neil McCormick - institutionaalinen oikeuspositivismi
-Ross, H.L.A Hart - analyyttinen oikeusrealismi (-> voimassa oleva oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia eli toteutunut ja tulevaisuudessa toteutettava oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuus, joka kohdennetaan yksittäisille oikeussubjekteille)
- oikeustieteen tulkinta-, ihmis-, kulttuuri-, ja yhteiskuntatieteellinen sekä filosofinen analyysi
- oikeustieteen tutkijan itseymmärrys 7 T:tä: 1. tieteenala 2. tutkimuskohde 3. tiedonintressi 4. tutkimusmetodi 5. tutkijanideologia 6. tieteenkuva 7. tutkimustulokset
- analyyttis-deskriptiivinen tutkijanideologia: kuvaa voimassa olevan oikeuden tilaa tuomarinideologian avulla (lainsoveltajan kollektiivisesti hyväksymä oikeuslähdeoppi ja argumentaatioteoria)
- normatiivis-kriittinen -"- : tutkimuksellinen vaihtoehto edelliselle muuhun oikeustieteeseen / yhteiskuntaideologiaan sitoutuen.
Kappale 2 Mitä oikeus on?
- Luonnonoikeus: mitä oikeus on, on palautettavissa siihen mitä oikeuden pitäisi olla. (oikeus = yhteiskuntamoraali)
- Historiallinen koulu: tavanomainen oikeus ja käytännöt
- Analyyttinen oikeuspositivismi: säädetty oikeus
- Institutionaalinen oikeuspositivismi: puhetekojen avulla luotavissa, muutettavissa, toteutettavissa ja kumottavissa oleva ilmiö
- Oikeusrealismi: oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia (-> tuomioistuinratkaisut luovat oikeutta)
----> Ei yksimielisyyttä siitä, mitä oikeus on. --> edellämainittuja yhdistää väljä sidonnaisuus yhteiskunnan institutionaaliseen perustaan sekä oikeustieteen tieteenkuvan yleisiin määreisiin, joiden nojalla ratkaistaan miten oikeus on kohteellistettavissa ja käsitteellistettävissä tutkimuksen kohteeksi, sekä miten oikeuden synty, muutokset, täytäntööpano ja kumoaminen sekä oikeuden tietynhetkinen määrityssisältö ovat määritettävissä. -----> Perheyhtäläisyys
- Tutkijan on tehtävä arvo- ja ideologiasidonnainen valinta siitä, mihin tai millaiseen oikeuden ja oikeustieteen määrittelyyn hän katsoo parhaaksi sitoutua.
--> ei ole olemassa "näkökulmaa ei-mistään" eli tieteen- ja oikeusteoreettisista sitoumuksista täydellisen irrallista ja riippumatonta näkökulmaa. (tabula rasa)
- Metodisen pluralismin hyväksyminen (vaikea perustella yhden ainoan oikean metodin olemassaolo
- Analyyttinen filosofia : kielen totuusarvoa määrittävät tekijät
- Wittgenstein: kielipelit (kielen sosiaaliset käyttötavat es. käsky, kielto, rukoilu, oikeudellisen ratkaisun anto)
- Austin: Kielen avulla saadaan aikaan määrättyjä yhteisöllisiä vaikutuksia (oikeusvaikutus)
- Oikeuden erottelukriteeri (esim. Kelsen - perusnormi tai Hart - tunnistamissääntö, miten oikeus erotetaan ei-oikeudesta) jää vaille vastausta jos lähestytään analyyttisen oikeuspositivismin tai -realismin itsensä mahdolliseksi tekemien tutkimusmenetelmien avulla.
- Ei voi olla tieteentoeriaa joka perustelisi omat tieteenteoreettiset lähtökohtansa syyllistymättä kehäpäätelmään --> esim. loogisen positivismin keskeisteesi kaiken metafysiikan kieltämisestä ja tieteellisen tiedon perustamisesta yksin empiirisiin havaintoihin on itsessään metafyysinen väittämä, joka ei ole empiirisesti koeteltavissa (minkä suuntauksen kriitikot nopeasti oivalsivatkin)
-Kaikilla suuntauksilla on omat ennakkoehdot, rajoitukset ja vahvuudet.
- Kelsen: hierarkkinen kokonaisuus, huipulla transsendentaalis-looginen perusnormi (juristikunnan tietoisuudessa oleva hypoteettinen normi, ns. välttämätön edellytys) -> Kuin kansansatu jossa paroni von Münchhausen suonsilmään vajotessaan kiskoi itse itsensä tukastaan kuivalle maalle -> Teoriassa ei viimekätistä perustelua.
- Hart: velvoitesäännöt (kansalaisille), toimivalta- ja täytäntöönpanosäännöt (tuomareille ja viranomaisille) sekä oikeuden viimekätinen tunnistamissääntö (tunnistamiskäytäntö määrättyjen institutionaalisten oikeuslähteiden avulla -> suljettu sääntöjärjestys suhteessa yhteiskuntamoraaliin
---> mihin oikeuden velvoittavuus perustuu
---> oikeus perustelee itse itensä?
---> tunnistamissäännössä viitataan siis tunnistamis- ja soveltamiskäytäntöön (tuomareiden ja viranomaisten käytännöt), joiden piti olla kuitenkin toissijaisia suhteessa tunnistamissääntöön, joka määrittää kaikkea oikeutta --> ongelma: miten tunnistamissääntö (joka on viimekätinen, soveltamiskäytännön yläpuolella) erotetaan viranomaiskäytännöstä ??
- Ross/ tuomarinideologia -- viittaus niihin oikeudellisiin ratkaisuperusteisiin, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat ratkaisuharkintaan. - käsittää oikeussäännöt, -periaatteet ja standardit.
---- vrt. Hartin tunnistamissääntö tiukemmin sääntökeskeinen (institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivat oikeusperiaatteet eivät tunnistettavissa tunnistamissäännön formaalien kriteerien avulla.)
- todellisuus = brute facts + institutional facts (tosiasiat + institutionaaliset faktat)
- McGormick + Weinberger - oikeudellinen instituutio : institutive rules (instituution perustamis/ voimaansaattamissäännöt) + consequential rules (oikeusseuraamuksia koskevat säännöt) + terminative rules (kumoavat, instituution lakkaamista koskevat säännöt)
-Siltala: 1. konstituutio- 2 tunnistamis- 3. argumentaatio- (tulkinta- ja sytematisointi + oikeusperiaatteiden punnintanormit) 4. artikulaatio- (käsitteellistämistä sääntelevät semantiikan säännöt) 5. velvoitesäännöt.
- Aarnio: oikeuden voimassaolo : 1. muodollinen pätevyys 2. tosiasiallinen tehokkuus 3. arvoperustainen hyväksyttävyys
- vahvasti -, heikosti velvoittavat & sallitus oikeuslähteet
- Aarnio: oikeuslähteistä asianmukaisesti johdetun tulkinnallisen merkityssisällön tulee olla rationaalisesti hyväksyttävä (oikeusturvaodotus) --> ennustettava --> aineellinen hyväksyttävyys (kohtuullisuus kohdeauditorion mielestä)
- ilman kytkentää toteutuneeseen ja toteutettavissa olevaan oikeuteen oikeuden normativismi johtaa tilanteeseen jossa muodollisesti pätevien oikeussääntöjen tehokkuusperustaisesta voimassaolosta ja yhteiskunnallisesta kohdentuvuudesta ei olisi takeita.
------------------------------> (realismi) Oikeuden tosiasiallinen täytäntöönpanotehokkuus
(positivismi) muodollinen validiteetti <-------------------------------------------------
- ei kytkeydy behaviorismiin (tai es pelkkien tuomioistuinratkaisuiden luoma oikeus), koska sisältää myös "tulevaisuudessa toteutettavissa olevan" oikeuden.
- lainoppi voidaan jakaa vallitsevaan doktriiniin vs. vaihtoehtoiseen /kriittiseen/ avoimen poliittiseen lainoppiin (-> hyväksyvä vs. torjuva suhtautuminen vallitsevaan tuomarinideologiaan -> oikeus yhteiskunnallisena tosiasiana vs. ideaalina/ mahdollisuutena. )
- juristin lainoppi: oppineiden reunahuomautusten taito + muiden tieteenalojen hallinta (oikeuden yhteiskuntasidonnaisuus)
- tieteenteoreettinen positivismi: käsitys jonka mukaan tieteellinen tieto voi perustua vain empiirisiin havaintoihin sekä mekanistis-kausaalisiin selitysmalleihin eikä metafyysisillä spekulaatioilla, intuitiivisellä tiedolla tai tutkijan omilla arvoarvostelmilla voi olla tieteessä sijaa.
Raunio: 1. fenomenalismi: vain aistikokemus tarjoaa luotettavan perustan 2. nominalismi: abstraktit käsitteet johdettava havaintokokemuksesta 3. arvoteoreettinen non-kognitivismi: tosiasiat ja arvot / normit erotettava /jälkimmäisillä ei tieteellisen tiedon statusta) 4. metodologinen naturalismi: luonnontieteiden metodioppia sovellettava myös humanistisissa- ja yhteiskuntatieteissä 5.nomoteettinen sääntö: pyrittävä yleisten lakien esittämiseen todellisuudesta
----> vertaa oikeuspositivismi !! ( kaksi eri asiaa )
- tieteellinen realismi: 1. ontologinen -"- : todellisuus ainakin osaksi ihmismielestä riippumaton
2. semanttinen -"- : totuus on semanttinen suhde kielen ja todellisuuden välillä
3. käsitteen- ja teorianmuodostus
4. epistemologinen 5. aksiologinen (totuus on tieteellisen tutkimuksen päämäärä) 6. metodologinen 7. eettinen (moraaliset arvot ovat olemassa todellisuudessa)
-------> filosofisia sitoumuksia siitä mitä totuus käsittää
---> vrt. oikeusrealismi !! (ei sitoutunut edellä mainittuihin teeseihin)
- Oikeusnormipropositioiden totuusarvoporiblematiikka (epätosi/tosi)
---> oikeusnormi n on voimassa oikeusyhteisössä C jos ja vain jos C hyväksyy tai on sitoutunut hyväksymään oikeusnormin n pätevyyden.
--> Lähellä Rossin ja Hartin ajatusta institutionaalisesta tuomarireferenssistä.
-> ongelma: ei voi tietää vastaavatko todellisuuden ilmiöt niistä kielen avulla esitettyjä väitteitä. ("kieleni rajat ovat maailmani rajat")
- totuuden koherenssiteoria: totuus määritettövissä kielellisten ilmausten välisenä suhteena. (käsitys totuuden ja kielen välisestä suhteesta: henkilö ostaa useamman kappaleen samaa sanomalehteä tietääkseen pitääkö kirjoitettu asia paikkaansa )
- pragmatistinen tieteenfilosofia: totuus = käytännön toimivuus/ koeteltavuus
- konsensus-teoria: yhteisön hyväksyntä määrittää mikä on totuus (Niiniluoto)
- Aarnio kritiikki Niiniluodolle: lainoppi tuottaa vain harvoin lauseita, joiden merkityssisältönä on väite oikeusnormin voimassaolosta / kuulumisesta oikeusjärjestykseen. -> Lainoppi tuottaa tulkintalauseita
-> ei ole tavoitekaan esittää korrespondanssiehdot täyttäviä oikeusnormipropositioita.
-> Aarnio kannattaa koherenssiteoriaa
-Institutionaalinen tuomarireferenssi -> epävarmuus / likiarvoisuus
--> "... on hetkellä t voimassa olevaa oikeutta"
--> todennäköisyysarvostelma (totuudenkaltaisuus)
--> oikeustiede on epävarma tiede
-lainopin tulkintakannanottoja ei mahdollista osoittaa vääräksi / todentaa --> tulkinnallista epävarmuutta ei voi poistaa ilman että oikeu tulkintatieteenä tulee määritellyksi yhteiskuntaoppina
- myöskään raja vallitsevan doktriinin ja kriittisen näkökulman välillä ei tarkkarajaisesti määritettävissä.
-Aarnio: väite 1 oikean ratkaisun mahdollisuudesta:
1. yksi oikea ratkaisu on olemassa ja se myös aina löydetään
2. On olemassa ja mahdollista löytää, mutta ei aina käytännössä onnistuta tavoittamaan
3. yksi oikea ratkaisu on vain tulkintaa ohjaava ideaali
-> 1. on väitteen hyväksyvä, 2. välittävä kanta, missä metodologinen epävarmuus on rasitteena. 3. on torjuva.
- jotta väite olisi mahdollinen on oltava tulkintareferenssi eli oikeuden ulkoinen tau sisäinen kiinne- ja vertailukohta jota vasten ratkaisut arvioidaan oikeaksi tai vääräksi.
- sisäinen tulkintareferenssi on voimassaolevan oikeuden sisäinen systematiikka (oikeuden itsensä tarjoamat arviointikriteerit) vrt. ulkoinen tulkintareferenssi (es. uskonto, moraali jne)
-staattinen systematiikka -- sääntösidonnainen oikeuskäsitys
-dynaaminen -"- -- oikeusperiaatteet tms muut ratkaisuarvoltaan tilannesidonnaisesti määritettävät
--> staattisuus ja vähintään hetkellinen vakioitavuus ehtona sille, että voi puhua oikeudellisesta ratkaisusta.
-prejudikaattinormin asettaminen sääntö- / periaate- akselille ongelmallista
3. Mitä oikeustiede on?
- Alussa mainittu 7 T:n lista
1. Tulkintatiede (lainoppi, oikeusvertailu, de lege ferenda)
2. ihmistiede (Oikeuspsykologia ja -psykiatria, psykoanalyyttinen oikeustiede)
3. kulttuuritiede (oikeussemiotiikka, -lingvistiikka, -informatiikka, kirjallisuustieteellinen analyysi, oikeusekologia, aate- ja kulttuurihistorialliset selitysmallit)
4. yhteiskuntatiede (oikeussosiologia, .taloustiede, -antropologia, tilastotiede, sosiaalipsykologia, rakenteellis-sosiaaliset selitysmallit)
5. oikeusfilosofia (analyyttinen ja pragmatistinen oikeusteoria, CLS, oikeusfenomenologia, hermeneuttinen oikeusfilosofia ja filosofinen dekonstruktio, luonnonoikeusfilosofia, oikeusteologia, marxilainen, eksistentialistinen, feministinen näkökulma)
----> 1: voimassa olevan oikeuden merkityssisältö
2: mentaalis-tajunnalliset rakenteet& prosessit
3: yhteisöllis-kulttuuriset merkitykset
4: yhteiskunnalliset vaikutukset
5: määritelmälliset ominaisuudet
- lainoppi: teoreettinen - VS. tulkinta -
-- tulkintalainoppi: tulkintalauseet vrt. punnintalauseet liittyen oikeusperiaatteisiin --> weighing and balancing (tuomarilla ratkaisupakko ja perusteluvelvoite)
-- teoreettinen lainoppi: systematiikka, opit --> konstruktiot
--> oikeudellinen ratkaisu ei ole looginen syllogismi, jonka totuusarvo voitaisiin määritellä loogisesti virheettömällä tavalla (käsitteet aina määritelmällisesti tulkinnanvaraisia)
TAULUKKO:
staattinen sytematiikka dynaaminen systematiikka
sisäinen tulkintareferenssi käsitelainoppi tilannekohtaisesti määriteltävissä
oleva oikeudellinen eheys
ulkoinen tulkintareferenssi perusteiltaan vakioitu perusteiltaan muuttuva
luonnonoikeusoppi luonnonoikeusoppi
- Dworkin: oikeudellinen eheys: oikeusperiaatteiden tilannesidonnainen koherenssi
-rakenteistuminen --> intitutionaalinen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä, formalisoituminen: sitovuus
- formaalit oikeussäännöt irtautuneet arvoperustasta -> ratkaisuarvon tunnistamiseksi tuomarinideologia riittää, ei enää tarpeen palauttaa säätämishetkellä vaikuttaneisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin
- institutionaaliset oikeusperiaatteet yhdessä arvo- ja tavoitenäkökohtien kanssa --> heikommin formaaleja
- oikeudellisen ratkaisuperusteen rakenteistuminen ja formalisoituminen ratkaisee onko kyse a) subjektisidonnaisesta arvosta joka ei voi olla oikeudellinen ratkaisuperuste b) oikeusperiaatteesta c) oikeussäännöstä.
- de lege ferenda : tavoite-keino -analyysi (instrumentalistinen, social engineering)
- analyyttis-deskriptiivinen tuomarinideologia: vallitseva tuomarinideologia & arvoneutraalius
- normatiivis-kriittinen: ideaalin etsintä.
- Oikeuden normiloogiset eli deonttiset määreet:
-> pitäminen (ensiasteen velvoitenormit)
-> voiminen (kelpoisuus- ja täytäntöönpanonormit)
-> oikeussäännöt perustavat vahvan deonttisen relaation oikeustosiseikaston ja oikeusseuraamuksen välille(tuomarin kelpoisuus ja velvollisuus toimia normin tarkoittamalla tavalla)
-> periaatteet perustavat heikon -"- (ehdollinen velvollisuus)
- Corpus Iuris Civilis & glossaattorit --> lainoppi (1100- luku)
-tutkimustulos on joukko oikeudellisia tulkinta-, systematisointi- ja punnintalauseita, jotka johdettu vallitsevan tai kriittisen oikeuslähdeopin, sekä' perusteltu oikeudellisen argumentaatioteorian tarkoittamalla tavalla.
- Lainoppi vrt. humanistiset tulkinta tieteet:
- tekstiaineistoanalyysi, merkityksenanto
-Lainoppi vrt ihmistieteet:
- käsitys ihmisestä vastuullisena, vastaavana ja intentionaalisena toimijana
-Lainoppi vrt. empiiriset yhteiskuntatieteet:
1. metodinen reduktionismi (lainoppi palautetaan metodisesti yhteiskuntatieteiden yhteyteen)
2. paradigmaattinen instrumentalismi (reaaliset argumentit saavat vaikuttaa lainopin tulkintaan -> tavoiterationaalisuus, social engineering, oikeustaloustieteellinen tulkinta)
3. metodinen eriytyneisyys (pidetään tiukasti erillään)
4. tutkimuksellinen vuorovaikutusmalli (metodit erilläänmutta saavutetut aineelliset tulokset huomioon toisen alan päättelyn tuloksia arvioitaessa tai analyysin premiseejä määritettäessä) (--> tämä on myös siltalan käsitys tieteiden välisestä suhteesta)
--> tutkimus ankkuroitavissa -> "todellisuuden oikeudelliseen rakentumiseen"
-lainoppi metodisesti suljettu, mutta argumentatiivisesti avoin. Lainopin "ulkosuhteet" liittyvät tutkimuksen premissien oikeanlaiseen kohdentamiseen ja tulosten arviointiin.
4. INSTITUTIONAALINEN OIKEUSLÄHDEOPPI
- Yleiseurooppalaisessa oikeuskäytännössä auctoritas väistynyt ration tieltä : auktoriteettiperustelut eivät täytä tuomioistuin- ja viranomaisratkaisuille asetettuja vaatimuksia.
- ratkaisuheuristiikka: miten ratkaisu tosiasiassa syntyi. CLS : ratkaisuun vaikuttaa henk. koht. mieltymykset, ennakkoluulo, alitajunta jne.
- ratkaisun perustelemisen teoria (= oikeudellinen argumentaatioteoria, justifikaatioteoria)
-sidottu ratkaisuharkinta: soveltamisratkaisu voidaan riidattomasti johtaa oikeussysteemistä.
- vapaa -"- : tulkintaformalismia vastustavat suuntaukset.
- lakisidonnainen & rationaalinen -"- : sisäinen perustelu (normatiivisten ja faktisten premissien vastaavuus), ulkoinen - : näiden oikeuttaminen (0rationaalisuus) + laillisuus
- oikeuslähdeopin mallinnus: a) kohdentuvuus b) staattisuus tai dynaamisuus c) argumentaatiorakenne c) rakenteistuneisuus e) justifikaatioperuste f) oikeudellinen metateoria eli institutionaalinen metakonteksti
(a: asiallinen laajuus & sisällöllinen tarkkuus suhteessa yhteiseen oikeuslähdeoppiin)
TAULUKKO: oikeudellisten ratkaisuperusteiden sääntöformalismi
oikeuslähde: lainsäädäntö, yksityisoik. prejudikaatit tavanomainen oikeus, reaaliset
sopimukset argumentit
formalistisuus: korkea-systeeminen suljet- "keskitaso"-osittainen alhainen, argumentatiivinen avoi-
tuisuus suhteessa arvoihin argumentatiivinen muus suhteessa arvoihin & tavoit-
ja tavoitteisiin avoimuus teisiin
normityyppi: oikeussäännöt ratio decidendi (oikeus- oikeusperiaatteet& muut oikeudel-
sääntö/ -periaate liset standardit
normikäsitys: staattinen dynaaminen dynaaminen
-destrukturoitumis- /deformalisoitumiskehitys
-oikeuslähdeopin justifikaatio:
1. pragmatistinen perustelumalli (entä jos tuomari ei noudata?)
-oikeusturvaodotus, kohtuullistamisperiaate
- desuetudo- ja contra legem -tapaukset
-prejudikaatti-ideologioita: malliratkaisu (analogia ja distinktio), prejudikaattioikeudellinen eksegeesi, oikeudellinen eheys, lainsäädäntöä jäljittelevä prejudikaatti-ideologia
2. transsendentaalis-looginen preustelumalli
-perusnormi -> eduskunta -> laki
3. sosiologinen -
- yhteiskunnallisen säännönmukaisuudet, laki --> perusnormi
4. institutionaaliset -
-institutionaali9nen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä, historiallinen tuki, oikeusvarmuus, hyväksyntä, oikeusturva
- a) demokratia b) tahdonautonomia = sopimusvapaus c) muodollinen oikeusturva (kansalaisten ennakoitava yhdenvertaisuus) d) suvereniteettiperiaate e) aineellinen oikeudenmukaisuus (materiaalinen)
TAULUKKO: oikeuslähdeopin institutionaaliset oikeuttamisperusteet & niiden vastaperiaatteet
Oikeuttamisperuste Vastaperiaate
a) demokratiaperiaate suvereniteetti
b) yksityisoikeudellinen tahdonautonomia sosiaalinen siviilioikeus: kohtuus- ja heikomman suojelun
periaatteet sopimusoikeudessa
c) oikeudellinen yhdenvertaisuus sos. siviilioik: kohtuus ja heikomman suojelu + naisoikeustutkimus:
naisten yhteiskunnallisen erityiskohtelun periaate
d) suvereniteetti yhteiskunnallinen läheisyysperiaate (toissijaisuus)
e) vallitseva käsitys aineellisesta yhteiskunnal- vaihtoehtoiset tulkinnat
lisesta oikeudenmukaisuudesta
-institutionaalisten oikeuslähteiden merkitys suomalaisen tuomarin ohjaavana tekijänä voidaan perustella (institutionaaliset oikeuslähteet): 1. EU-lainsäädäntö 2. kansallinen lainsäädäntö 3. valmisteluaineisto 4. prejudikaatit 5. EIT oikeusohjeet 6. EIS -"- 7. yksityisoik. sopimukset 8. tavanomainen oikeus 9. muut viranomaispäätökset (joiden sisältämä oikeusohje on yleistettävissä muihin vastaavanlaisiin tapauksiin) 10. yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö
(ei-institutionaaliset oikeuslähteet): 11. oikeuskirjallisuus 12. vertailu, historiallinen, lingvistinen, taloudellinen tutkimus jne. 13. reaaliset argumentit
-EIS artiklojen lisäksi myös ratkaisuista ilmenevät yleiset okeusohjeet sitovat tuomaria jura novit curia -periaatteen nojalla.
-Heinonen (KO emerituspresidentti): suomalainen tuomari on kansallista oikeutta soveltava tuomari + ihmisoikeus- ja Eu-tuomari. (+neljäs rooli yleiseurooppalaisen oikeuskäytännön tuntemus)
-obiter dicta: ei-velvoittava perustelukonteksti, ratio decidendi: prejudikaattinormi (sitoo, velvoittaa tai ohjaa)
- oikeuslähdeopillisesti viranomaisratkaisujen, suositusten jne ongelma on aseman vakiintumattomuus, linjojen hajanaisuus, prejudikaattioppia vastaavan tulkintaopin puuttuminen, vastaanottajatahon ammatillis-käytännöllinen tiedonintressi --> ei edes pyritä suhteuttamaan oikeuslähdeoppiin
- tavanomainen oikeus jäänne vrt. uusi sääntely (ei ole olemassa lakeja, vain käytäntöjä, esim. nykyinen urheiluoikeus) --> usein käytetään välimiesmenettelyä eikä sovelleta tavanomaista oikeutta oikeuslähteenä
-yleiseurooppalainen käytäntö: ylikansallinen valvontajärjestelmä, ennakkoratkaisumenettely, yhtenäistulkintaidea, oikeudellinen dialogi
- jotkut eur. ratkaisut vanhentuneet/ epäasianmukaisia, esim. EUT teleologisen tai EIT dynaamis-evolutiivisen ratkaisukäytännön takia. (-> ratkaisukäytännön muuttaminen äkkinäisesti, "uudet tuulet") (teleologinen= tavoite- ja päämäärähakuinen)--> demokratiavaje, ennakoimattomuus, toissijaisuusperiaatteen laihat tulokset
VRT. suomi legalistisuus, tekstikeskeisyys, lainsäätäjän tahto
-> Kelsenin, Hartin ja Aarnion oikeuslähdeoppi ei enä riittävä (EU-oikeus ei mahdu raameihin)
"uusi teoria" oikeuslähdeopista.
-Siltala: Suomen voimassaolevan oikeuden tunnistamissääntö käsittää viittauksen oikeuslähteisiin (kaikkiin taulukossa oleviin) - vaihtelee oikeudenalakohtaisesti:
1. Velvoittavat: rakenteellistuneet, tukeutuvat institutionaaliseen oikeuttamisperusteeseen, sääntöformaalisuus korkea (EU-lait, lait, tavanomainen oikeus, sopimukset)
2. ohjeelliset: heikommin rakenteellistuneet, heikompi institutionaalinen ja yhteisöllinen hyväksyntä, heikompi intitutionalinen oikeutus, alhaisempi sääntöformaalisuus (valmisteluaineisto, prejudikaatit, päätökset, EIT EIS oikeusohjeet)
3. mahdolliset: heikko/olematon rakenteistuneisuus, aineellinen, ei-institutionaalinen oikeuttamisperuste, alhainen/olematon formaalisuus (kirjallisuus, EIT EIS ratkaisut joilla ei välitöntä sovellettavuutta Suomessa, vertailevat, historialliset, lingvistiset jne perusteet ja reaaliset argumentit.
- oikeusperiaatteiden soveltuvuus enemmän/vähemmän, joko-tai
-oikeusperiaatteet siltalan mukaan oikeusnormeja (ei pelkästään oikeuslähteitä joista normit ovat johdettavissa)
5.LAINOPIN METODI: OIKEUDELLINEN TULKINTA, SYSTEMATISOINTI JA PUNNINTA
-Oikeudellinen systematiikka koostuu konfliktinratkaisunormeista sekä oikeudellisten käsitteiden, dogmien ja konstruktioiden kokonaisuudesta.
-tulkintakontekstia määrittävät: a) institutionaaliset reunaehdot (metateoriat) b) mentaalis-ideologiset reunaehdot c) yhteiskunnalliset käytännöt d) sääntely- ja ratkaisulogiikka
- tulkintaperusteet: 1. kielellis-semanttiset 2. historialliset eksegeettiset 3. oikeussysteemiset 4. vakiintunut tulkinta 5. ennakoitavat vaikutukset 6. lainsäätäjän tarkoitus
-institutionaalinen tuomarireferenssi: -kielellinen ilmiasu -lainsäätäjän tarkoitus - vakiintunut tulkinta (prejudikaatit) - paras mahdollinen kokonaisteoria -ennakoitavat vaikutukset (mihin lailla on pyritty)
- oikeuslähdetyypeittäin käytetään erilaista tulkintamallia
-semantiikka: yleiskieli (luonnollinen kieli) / juridis-tekninen (lain määritelmä)
-prejudikkaattitulkinta: jatkuvuus analogialla, paras kokonaisteroia, oikeudellinen eheys (raja ratio decidendin ja obiter dictan välillä)
-prejudikaatti-ideologioita: a) tulkintakielto b) lainsäädäntöä jäljittelevä (etuperin-> muotoillaan laki) c) historiallis-eksegeettinen (takaperin) d) analogian ja distintkion vuorottelu e) kokonaisteoria f) täydellisen vapaa tulkinta
-eksegeesi: välttämättömät ja riittävät premissit - faktapremissien eroonrajaus
-lainsäädäntöä jäljittelevä: ratkaisun ohje sisältyy otsikkoon, otsikkopositivismi, ei saa tukea suomessa
-sopimusmallit: tahtomalli (konsensus), luottamusmalli (perusteltu luottamus, vilpittömän mielen suoja), oikeudenmukaisen yhteisöllisen käytännön malli (kohtuullisuus ja sopimustasapaino), heikomman sopimuspuolen hyvittäminen (oikeudenmukaisuus)
- muita: perusoikeus-, yhteinäistulkinta, tietoisesti suosiva erityiskohtelu
-oikeudelliset peruskäsitteet: a) sisällölliset punnintanormit b) yhteiskunnalliset arvot & tavoitteet c) yhteiskunnallinen ja oikeudellinen arvoteoria
-prejudikaattiperusteinen oikeu : a) prejudikaattioikeudelliset konfliktinratkaisunormit b) ratio decidendi/ obiter dicta erottelu c) prejudikaatti-ideologian eriasteisesti systeemistä eheyttä ylläpitävät määreet
- kehitys: vallitseva --> kriittinen, staattinen ---> dynaaminen
Kappale 1
- John L. Austin : Puhetekojen teoria - "miten sanoilla voi tehdä yhteisöllisiä asioita"
- Austin & Searle - institutionaalisten tosiasioiden ja institutionaalisten puhetekojen teoria ( "speech-act" -theory)
- Neil McCormick - institutionaalinen oikeuspositivismi
-Ross, H.L.A Hart - analyyttinen oikeusrealismi (-> voimassa oleva oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia eli toteutunut ja tulevaisuudessa toteutettava oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuus, joka kohdennetaan yksittäisille oikeussubjekteille)
- oikeustieteen tulkinta-, ihmis-, kulttuuri-, ja yhteiskuntatieteellinen sekä filosofinen analyysi
- oikeustieteen tutkijan itseymmärrys 7 T:tä: 1. tieteenala 2. tutkimuskohde 3. tiedonintressi 4. tutkimusmetodi 5. tutkijanideologia 6. tieteenkuva 7. tutkimustulokset
- analyyttis-deskriptiivinen tutkijanideologia: kuvaa voimassa olevan oikeuden tilaa tuomarinideologian avulla (lainsoveltajan kollektiivisesti hyväksymä oikeuslähdeoppi ja argumentaatioteoria)
- normatiivis-kriittinen -"- : tutkimuksellinen vaihtoehto edelliselle muuhun oikeustieteeseen / yhteiskuntaideologiaan sitoutuen.
Kappale 2 Mitä oikeus on?
- Luonnonoikeus: mitä oikeus on, on palautettavissa siihen mitä oikeuden pitäisi olla. (oikeus = yhteiskuntamoraali)
- Historiallinen koulu: tavanomainen oikeus ja käytännöt
- Analyyttinen oikeuspositivismi: säädetty oikeus
- Institutionaalinen oikeuspositivismi: puhetekojen avulla luotavissa, muutettavissa, toteutettavissa ja kumottavissa oleva ilmiö
- Oikeusrealismi: oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia (-> tuomioistuinratkaisut luovat oikeutta)
----> Ei yksimielisyyttä siitä, mitä oikeus on. --> edellämainittuja yhdistää väljä sidonnaisuus yhteiskunnan institutionaaliseen perustaan sekä oikeustieteen tieteenkuvan yleisiin määreisiin, joiden nojalla ratkaistaan miten oikeus on kohteellistettavissa ja käsitteellistettävissä tutkimuksen kohteeksi, sekä miten oikeuden synty, muutokset, täytäntööpano ja kumoaminen sekä oikeuden tietynhetkinen määrityssisältö ovat määritettävissä. -----> Perheyhtäläisyys
- Tutkijan on tehtävä arvo- ja ideologiasidonnainen valinta siitä, mihin tai millaiseen oikeuden ja oikeustieteen määrittelyyn hän katsoo parhaaksi sitoutua.
--> ei ole olemassa "näkökulmaa ei-mistään" eli tieteen- ja oikeusteoreettisista sitoumuksista täydellisen irrallista ja riippumatonta näkökulmaa. (tabula rasa)
- Metodisen pluralismin hyväksyminen (vaikea perustella yhden ainoan oikean metodin olemassaolo
- Analyyttinen filosofia : kielen totuusarvoa määrittävät tekijät
- Wittgenstein: kielipelit (kielen sosiaaliset käyttötavat es. käsky, kielto, rukoilu, oikeudellisen ratkaisun anto)
- Austin: Kielen avulla saadaan aikaan määrättyjä yhteisöllisiä vaikutuksia (oikeusvaikutus)
- Oikeuden erottelukriteeri (esim. Kelsen - perusnormi tai Hart - tunnistamissääntö, miten oikeus erotetaan ei-oikeudesta) jää vaille vastausta jos lähestytään analyyttisen oikeuspositivismin tai -realismin itsensä mahdolliseksi tekemien tutkimusmenetelmien avulla.
- Ei voi olla tieteentoeriaa joka perustelisi omat tieteenteoreettiset lähtökohtansa syyllistymättä kehäpäätelmään --> esim. loogisen positivismin keskeisteesi kaiken metafysiikan kieltämisestä ja tieteellisen tiedon perustamisesta yksin empiirisiin havaintoihin on itsessään metafyysinen väittämä, joka ei ole empiirisesti koeteltavissa (minkä suuntauksen kriitikot nopeasti oivalsivatkin)
-Kaikilla suuntauksilla on omat ennakkoehdot, rajoitukset ja vahvuudet.
- Kelsen: hierarkkinen kokonaisuus, huipulla transsendentaalis-looginen perusnormi (juristikunnan tietoisuudessa oleva hypoteettinen normi, ns. välttämätön edellytys) -> Kuin kansansatu jossa paroni von Münchhausen suonsilmään vajotessaan kiskoi itse itsensä tukastaan kuivalle maalle -> Teoriassa ei viimekätistä perustelua.
- Hart: velvoitesäännöt (kansalaisille), toimivalta- ja täytäntöönpanosäännöt (tuomareille ja viranomaisille) sekä oikeuden viimekätinen tunnistamissääntö (tunnistamiskäytäntö määrättyjen institutionaalisten oikeuslähteiden avulla -> suljettu sääntöjärjestys suhteessa yhteiskuntamoraaliin
---> mihin oikeuden velvoittavuus perustuu
---> oikeus perustelee itse itensä?
---> tunnistamissäännössä viitataan siis tunnistamis- ja soveltamiskäytäntöön (tuomareiden ja viranomaisten käytännöt), joiden piti olla kuitenkin toissijaisia suhteessa tunnistamissääntöön, joka määrittää kaikkea oikeutta --> ongelma: miten tunnistamissääntö (joka on viimekätinen, soveltamiskäytännön yläpuolella) erotetaan viranomaiskäytännöstä ??
- Ross/ tuomarinideologia -- viittaus niihin oikeudellisiin ratkaisuperusteisiin, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat ratkaisuharkintaan. - käsittää oikeussäännöt, -periaatteet ja standardit.
---- vrt. Hartin tunnistamissääntö tiukemmin sääntökeskeinen (institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivat oikeusperiaatteet eivät tunnistettavissa tunnistamissäännön formaalien kriteerien avulla.)
- todellisuus = brute facts + institutional facts (tosiasiat + institutionaaliset faktat)
- McGormick + Weinberger - oikeudellinen instituutio : institutive rules (instituution perustamis/ voimaansaattamissäännöt) + consequential rules (oikeusseuraamuksia koskevat säännöt) + terminative rules (kumoavat, instituution lakkaamista koskevat säännöt)
-Siltala: 1. konstituutio- 2 tunnistamis- 3. argumentaatio- (tulkinta- ja sytematisointi + oikeusperiaatteiden punnintanormit) 4. artikulaatio- (käsitteellistämistä sääntelevät semantiikan säännöt) 5. velvoitesäännöt.
- Aarnio: oikeuden voimassaolo : 1. muodollinen pätevyys 2. tosiasiallinen tehokkuus 3. arvoperustainen hyväksyttävyys
- vahvasti -, heikosti velvoittavat & sallitus oikeuslähteet
- Aarnio: oikeuslähteistä asianmukaisesti johdetun tulkinnallisen merkityssisällön tulee olla rationaalisesti hyväksyttävä (oikeusturvaodotus) --> ennustettava --> aineellinen hyväksyttävyys (kohtuullisuus kohdeauditorion mielestä)
- ilman kytkentää toteutuneeseen ja toteutettavissa olevaan oikeuteen oikeuden normativismi johtaa tilanteeseen jossa muodollisesti pätevien oikeussääntöjen tehokkuusperustaisesta voimassaolosta ja yhteiskunnallisesta kohdentuvuudesta ei olisi takeita.
------------------------------> (realismi) Oikeuden tosiasiallinen täytäntöönpanotehokkuus
(positivismi) muodollinen validiteetti <-------------------------------------------------
- ei kytkeydy behaviorismiin (tai es pelkkien tuomioistuinratkaisuiden luoma oikeus), koska sisältää myös "tulevaisuudessa toteutettavissa olevan" oikeuden.
- lainoppi voidaan jakaa vallitsevaan doktriiniin vs. vaihtoehtoiseen /kriittiseen/ avoimen poliittiseen lainoppiin (-> hyväksyvä vs. torjuva suhtautuminen vallitsevaan tuomarinideologiaan -> oikeus yhteiskunnallisena tosiasiana vs. ideaalina/ mahdollisuutena. )
- juristin lainoppi: oppineiden reunahuomautusten taito + muiden tieteenalojen hallinta (oikeuden yhteiskuntasidonnaisuus)
- tieteenteoreettinen positivismi: käsitys jonka mukaan tieteellinen tieto voi perustua vain empiirisiin havaintoihin sekä mekanistis-kausaalisiin selitysmalleihin eikä metafyysisillä spekulaatioilla, intuitiivisellä tiedolla tai tutkijan omilla arvoarvostelmilla voi olla tieteessä sijaa.
Raunio: 1. fenomenalismi: vain aistikokemus tarjoaa luotettavan perustan 2. nominalismi: abstraktit käsitteet johdettava havaintokokemuksesta 3. arvoteoreettinen non-kognitivismi: tosiasiat ja arvot / normit erotettava /jälkimmäisillä ei tieteellisen tiedon statusta) 4. metodologinen naturalismi: luonnontieteiden metodioppia sovellettava myös humanistisissa- ja yhteiskuntatieteissä 5.nomoteettinen sääntö: pyrittävä yleisten lakien esittämiseen todellisuudesta
----> vertaa oikeuspositivismi !! ( kaksi eri asiaa )
- tieteellinen realismi: 1. ontologinen -"- : todellisuus ainakin osaksi ihmismielestä riippumaton
2. semanttinen -"- : totuus on semanttinen suhde kielen ja todellisuuden välillä
3. käsitteen- ja teorianmuodostus
4. epistemologinen 5. aksiologinen (totuus on tieteellisen tutkimuksen päämäärä) 6. metodologinen 7. eettinen (moraaliset arvot ovat olemassa todellisuudessa)
-------> filosofisia sitoumuksia siitä mitä totuus käsittää
---> vrt. oikeusrealismi !! (ei sitoutunut edellä mainittuihin teeseihin)
- Oikeusnormipropositioiden totuusarvoporiblematiikka (epätosi/tosi)
---> oikeusnormi n on voimassa oikeusyhteisössä C jos ja vain jos C hyväksyy tai on sitoutunut hyväksymään oikeusnormin n pätevyyden.
--> Lähellä Rossin ja Hartin ajatusta institutionaalisesta tuomarireferenssistä.
-> ongelma: ei voi tietää vastaavatko todellisuuden ilmiöt niistä kielen avulla esitettyjä väitteitä. ("kieleni rajat ovat maailmani rajat")
- totuuden koherenssiteoria: totuus määritettövissä kielellisten ilmausten välisenä suhteena. (käsitys totuuden ja kielen välisestä suhteesta: henkilö ostaa useamman kappaleen samaa sanomalehteä tietääkseen pitääkö kirjoitettu asia paikkaansa )
- pragmatistinen tieteenfilosofia: totuus = käytännön toimivuus/ koeteltavuus
- konsensus-teoria: yhteisön hyväksyntä määrittää mikä on totuus (Niiniluoto)
- Aarnio kritiikki Niiniluodolle: lainoppi tuottaa vain harvoin lauseita, joiden merkityssisältönä on väite oikeusnormin voimassaolosta / kuulumisesta oikeusjärjestykseen. -> Lainoppi tuottaa tulkintalauseita
-> ei ole tavoitekaan esittää korrespondanssiehdot täyttäviä oikeusnormipropositioita.
-> Aarnio kannattaa koherenssiteoriaa
-Institutionaalinen tuomarireferenssi -> epävarmuus / likiarvoisuus
--> "... on hetkellä t voimassa olevaa oikeutta"
--> todennäköisyysarvostelma (totuudenkaltaisuus)
--> oikeustiede on epävarma tiede
-lainopin tulkintakannanottoja ei mahdollista osoittaa vääräksi / todentaa --> tulkinnallista epävarmuutta ei voi poistaa ilman että oikeu tulkintatieteenä tulee määritellyksi yhteiskuntaoppina
- myöskään raja vallitsevan doktriinin ja kriittisen näkökulman välillä ei tarkkarajaisesti määritettävissä.
-Aarnio: väite 1 oikean ratkaisun mahdollisuudesta:
1. yksi oikea ratkaisu on olemassa ja se myös aina löydetään
2. On olemassa ja mahdollista löytää, mutta ei aina käytännössä onnistuta tavoittamaan
3. yksi oikea ratkaisu on vain tulkintaa ohjaava ideaali
-> 1. on väitteen hyväksyvä, 2. välittävä kanta, missä metodologinen epävarmuus on rasitteena. 3. on torjuva.
- jotta väite olisi mahdollinen on oltava tulkintareferenssi eli oikeuden ulkoinen tau sisäinen kiinne- ja vertailukohta jota vasten ratkaisut arvioidaan oikeaksi tai vääräksi.
- sisäinen tulkintareferenssi on voimassaolevan oikeuden sisäinen systematiikka (oikeuden itsensä tarjoamat arviointikriteerit) vrt. ulkoinen tulkintareferenssi (es. uskonto, moraali jne)
-staattinen systematiikka -- sääntösidonnainen oikeuskäsitys
-dynaaminen -"- -- oikeusperiaatteet tms muut ratkaisuarvoltaan tilannesidonnaisesti määritettävät
--> staattisuus ja vähintään hetkellinen vakioitavuus ehtona sille, että voi puhua oikeudellisesta ratkaisusta.
-prejudikaattinormin asettaminen sääntö- / periaate- akselille ongelmallista
3. Mitä oikeustiede on?
- Alussa mainittu 7 T:n lista
1. Tulkintatiede (lainoppi, oikeusvertailu, de lege ferenda)
2. ihmistiede (Oikeuspsykologia ja -psykiatria, psykoanalyyttinen oikeustiede)
3. kulttuuritiede (oikeussemiotiikka, -lingvistiikka, -informatiikka, kirjallisuustieteellinen analyysi, oikeusekologia, aate- ja kulttuurihistorialliset selitysmallit)
4. yhteiskuntatiede (oikeussosiologia, .taloustiede, -antropologia, tilastotiede, sosiaalipsykologia, rakenteellis-sosiaaliset selitysmallit)
5. oikeusfilosofia (analyyttinen ja pragmatistinen oikeusteoria, CLS, oikeusfenomenologia, hermeneuttinen oikeusfilosofia ja filosofinen dekonstruktio, luonnonoikeusfilosofia, oikeusteologia, marxilainen, eksistentialistinen, feministinen näkökulma)
----> 1: voimassa olevan oikeuden merkityssisältö
2: mentaalis-tajunnalliset rakenteet& prosessit
3: yhteisöllis-kulttuuriset merkitykset
4: yhteiskunnalliset vaikutukset
5: määritelmälliset ominaisuudet
- lainoppi: teoreettinen - VS. tulkinta -
-- tulkintalainoppi: tulkintalauseet vrt. punnintalauseet liittyen oikeusperiaatteisiin --> weighing and balancing (tuomarilla ratkaisupakko ja perusteluvelvoite)
-- teoreettinen lainoppi: systematiikka, opit --> konstruktiot
--> oikeudellinen ratkaisu ei ole looginen syllogismi, jonka totuusarvo voitaisiin määritellä loogisesti virheettömällä tavalla (käsitteet aina määritelmällisesti tulkinnanvaraisia)
TAULUKKO:
staattinen sytematiikka dynaaminen systematiikka
sisäinen tulkintareferenssi käsitelainoppi tilannekohtaisesti määriteltävissä
oleva oikeudellinen eheys
ulkoinen tulkintareferenssi perusteiltaan vakioitu perusteiltaan muuttuva
luonnonoikeusoppi luonnonoikeusoppi
- Dworkin: oikeudellinen eheys: oikeusperiaatteiden tilannesidonnainen koherenssi
-rakenteistuminen --> intitutionaalinen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä, formalisoituminen: sitovuus
- formaalit oikeussäännöt irtautuneet arvoperustasta -> ratkaisuarvon tunnistamiseksi tuomarinideologia riittää, ei enää tarpeen palauttaa säätämishetkellä vaikuttaneisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin
- institutionaaliset oikeusperiaatteet yhdessä arvo- ja tavoitenäkökohtien kanssa --> heikommin formaaleja
- oikeudellisen ratkaisuperusteen rakenteistuminen ja formalisoituminen ratkaisee onko kyse a) subjektisidonnaisesta arvosta joka ei voi olla oikeudellinen ratkaisuperuste b) oikeusperiaatteesta c) oikeussäännöstä.
- de lege ferenda : tavoite-keino -analyysi (instrumentalistinen, social engineering)
- analyyttis-deskriptiivinen tuomarinideologia: vallitseva tuomarinideologia & arvoneutraalius
- normatiivis-kriittinen: ideaalin etsintä.
- Oikeuden normiloogiset eli deonttiset määreet:
-> pitäminen (ensiasteen velvoitenormit)
-> voiminen (kelpoisuus- ja täytäntöönpanonormit)
-> oikeussäännöt perustavat vahvan deonttisen relaation oikeustosiseikaston ja oikeusseuraamuksen välille(tuomarin kelpoisuus ja velvollisuus toimia normin tarkoittamalla tavalla)
-> periaatteet perustavat heikon -"- (ehdollinen velvollisuus)
- Corpus Iuris Civilis & glossaattorit --> lainoppi (1100- luku)
-tutkimustulos on joukko oikeudellisia tulkinta-, systematisointi- ja punnintalauseita, jotka johdettu vallitsevan tai kriittisen oikeuslähdeopin, sekä' perusteltu oikeudellisen argumentaatioteorian tarkoittamalla tavalla.
- Lainoppi vrt. humanistiset tulkinta tieteet:
- tekstiaineistoanalyysi, merkityksenanto
-Lainoppi vrt ihmistieteet:
- käsitys ihmisestä vastuullisena, vastaavana ja intentionaalisena toimijana
-Lainoppi vrt. empiiriset yhteiskuntatieteet:
1. metodinen reduktionismi (lainoppi palautetaan metodisesti yhteiskuntatieteiden yhteyteen)
2. paradigmaattinen instrumentalismi (reaaliset argumentit saavat vaikuttaa lainopin tulkintaan -> tavoiterationaalisuus, social engineering, oikeustaloustieteellinen tulkinta)
3. metodinen eriytyneisyys (pidetään tiukasti erillään)
4. tutkimuksellinen vuorovaikutusmalli (metodit erilläänmutta saavutetut aineelliset tulokset huomioon toisen alan päättelyn tuloksia arvioitaessa tai analyysin premiseejä määritettäessä) (--> tämä on myös siltalan käsitys tieteiden välisestä suhteesta)
--> tutkimus ankkuroitavissa -> "todellisuuden oikeudelliseen rakentumiseen"
-lainoppi metodisesti suljettu, mutta argumentatiivisesti avoin. Lainopin "ulkosuhteet" liittyvät tutkimuksen premissien oikeanlaiseen kohdentamiseen ja tulosten arviointiin.
4. INSTITUTIONAALINEN OIKEUSLÄHDEOPPI
- Yleiseurooppalaisessa oikeuskäytännössä auctoritas väistynyt ration tieltä : auktoriteettiperustelut eivät täytä tuomioistuin- ja viranomaisratkaisuille asetettuja vaatimuksia.
- ratkaisuheuristiikka: miten ratkaisu tosiasiassa syntyi. CLS : ratkaisuun vaikuttaa henk. koht. mieltymykset, ennakkoluulo, alitajunta jne.
- ratkaisun perustelemisen teoria (= oikeudellinen argumentaatioteoria, justifikaatioteoria)
-sidottu ratkaisuharkinta: soveltamisratkaisu voidaan riidattomasti johtaa oikeussysteemistä.
- vapaa -"- : tulkintaformalismia vastustavat suuntaukset.
- lakisidonnainen & rationaalinen -"- : sisäinen perustelu (normatiivisten ja faktisten premissien vastaavuus), ulkoinen - : näiden oikeuttaminen (0rationaalisuus) + laillisuus
- oikeuslähdeopin mallinnus: a) kohdentuvuus b) staattisuus tai dynaamisuus c) argumentaatiorakenne c) rakenteistuneisuus e) justifikaatioperuste f) oikeudellinen metateoria eli institutionaalinen metakonteksti
(a: asiallinen laajuus & sisällöllinen tarkkuus suhteessa yhteiseen oikeuslähdeoppiin)
TAULUKKO: oikeudellisten ratkaisuperusteiden sääntöformalismi
oikeuslähde: lainsäädäntö, yksityisoik. prejudikaatit tavanomainen oikeus, reaaliset
sopimukset argumentit
formalistisuus: korkea-systeeminen suljet- "keskitaso"-osittainen alhainen, argumentatiivinen avoi-
tuisuus suhteessa arvoihin argumentatiivinen muus suhteessa arvoihin & tavoit-
ja tavoitteisiin avoimuus teisiin
normityyppi: oikeussäännöt ratio decidendi (oikeus- oikeusperiaatteet& muut oikeudel-
sääntö/ -periaate liset standardit
normikäsitys: staattinen dynaaminen dynaaminen
-destrukturoitumis- /deformalisoitumiskehitys
-oikeuslähdeopin justifikaatio:
1. pragmatistinen perustelumalli (entä jos tuomari ei noudata?)
-oikeusturvaodotus, kohtuullistamisperiaate
- desuetudo- ja contra legem -tapaukset
-prejudikaatti-ideologioita: malliratkaisu (analogia ja distinktio), prejudikaattioikeudellinen eksegeesi, oikeudellinen eheys, lainsäädäntöä jäljittelevä prejudikaatti-ideologia
2. transsendentaalis-looginen preustelumalli
-perusnormi -> eduskunta -> laki
3. sosiologinen -
- yhteiskunnallisen säännönmukaisuudet, laki --> perusnormi
4. institutionaaliset -
-institutionaali9nen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä, historiallinen tuki, oikeusvarmuus, hyväksyntä, oikeusturva
- a) demokratia b) tahdonautonomia = sopimusvapaus c) muodollinen oikeusturva (kansalaisten ennakoitava yhdenvertaisuus) d) suvereniteettiperiaate e) aineellinen oikeudenmukaisuus (materiaalinen)
TAULUKKO: oikeuslähdeopin institutionaaliset oikeuttamisperusteet & niiden vastaperiaatteet
Oikeuttamisperuste Vastaperiaate
a) demokratiaperiaate suvereniteetti
b) yksityisoikeudellinen tahdonautonomia sosiaalinen siviilioikeus: kohtuus- ja heikomman suojelun
periaatteet sopimusoikeudessa
c) oikeudellinen yhdenvertaisuus sos. siviilioik: kohtuus ja heikomman suojelu + naisoikeustutkimus:
naisten yhteiskunnallisen erityiskohtelun periaate
d) suvereniteetti yhteiskunnallinen läheisyysperiaate (toissijaisuus)
e) vallitseva käsitys aineellisesta yhteiskunnal- vaihtoehtoiset tulkinnat
lisesta oikeudenmukaisuudesta
-institutionaalisten oikeuslähteiden merkitys suomalaisen tuomarin ohjaavana tekijänä voidaan perustella (institutionaaliset oikeuslähteet): 1. EU-lainsäädäntö 2. kansallinen lainsäädäntö 3. valmisteluaineisto 4. prejudikaatit 5. EIT oikeusohjeet 6. EIS -"- 7. yksityisoik. sopimukset 8. tavanomainen oikeus 9. muut viranomaispäätökset (joiden sisältämä oikeusohje on yleistettävissä muihin vastaavanlaisiin tapauksiin) 10. yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö
(ei-institutionaaliset oikeuslähteet): 11. oikeuskirjallisuus 12. vertailu, historiallinen, lingvistinen, taloudellinen tutkimus jne. 13. reaaliset argumentit
-EIS artiklojen lisäksi myös ratkaisuista ilmenevät yleiset okeusohjeet sitovat tuomaria jura novit curia -periaatteen nojalla.
-Heinonen (KO emerituspresidentti): suomalainen tuomari on kansallista oikeutta soveltava tuomari + ihmisoikeus- ja Eu-tuomari. (+neljäs rooli yleiseurooppalaisen oikeuskäytännön tuntemus)
-obiter dicta: ei-velvoittava perustelukonteksti, ratio decidendi: prejudikaattinormi (sitoo, velvoittaa tai ohjaa)
- oikeuslähdeopillisesti viranomaisratkaisujen, suositusten jne ongelma on aseman vakiintumattomuus, linjojen hajanaisuus, prejudikaattioppia vastaavan tulkintaopin puuttuminen, vastaanottajatahon ammatillis-käytännöllinen tiedonintressi --> ei edes pyritä suhteuttamaan oikeuslähdeoppiin
- tavanomainen oikeus jäänne vrt. uusi sääntely (ei ole olemassa lakeja, vain käytäntöjä, esim. nykyinen urheiluoikeus) --> usein käytetään välimiesmenettelyä eikä sovelleta tavanomaista oikeutta oikeuslähteenä
-yleiseurooppalainen käytäntö: ylikansallinen valvontajärjestelmä, ennakkoratkaisumenettely, yhtenäistulkintaidea, oikeudellinen dialogi
- jotkut eur. ratkaisut vanhentuneet/ epäasianmukaisia, esim. EUT teleologisen tai EIT dynaamis-evolutiivisen ratkaisukäytännön takia. (-> ratkaisukäytännön muuttaminen äkkinäisesti, "uudet tuulet") (teleologinen= tavoite- ja päämäärähakuinen)--> demokratiavaje, ennakoimattomuus, toissijaisuusperiaatteen laihat tulokset
VRT. suomi legalistisuus, tekstikeskeisyys, lainsäätäjän tahto
-> Kelsenin, Hartin ja Aarnion oikeuslähdeoppi ei enä riittävä (EU-oikeus ei mahdu raameihin)
"uusi teoria" oikeuslähdeopista.
-Siltala: Suomen voimassaolevan oikeuden tunnistamissääntö käsittää viittauksen oikeuslähteisiin (kaikkiin taulukossa oleviin) - vaihtelee oikeudenalakohtaisesti:
1. Velvoittavat: rakenteellistuneet, tukeutuvat institutionaaliseen oikeuttamisperusteeseen, sääntöformaalisuus korkea (EU-lait, lait, tavanomainen oikeus, sopimukset)
2. ohjeelliset: heikommin rakenteellistuneet, heikompi institutionaalinen ja yhteisöllinen hyväksyntä, heikompi intitutionalinen oikeutus, alhaisempi sääntöformaalisuus (valmisteluaineisto, prejudikaatit, päätökset, EIT EIS oikeusohjeet)
3. mahdolliset: heikko/olematon rakenteistuneisuus, aineellinen, ei-institutionaalinen oikeuttamisperuste, alhainen/olematon formaalisuus (kirjallisuus, EIT EIS ratkaisut joilla ei välitöntä sovellettavuutta Suomessa, vertailevat, historialliset, lingvistiset jne perusteet ja reaaliset argumentit.
- oikeusperiaatteiden soveltuvuus enemmän/vähemmän, joko-tai
-oikeusperiaatteet siltalan mukaan oikeusnormeja (ei pelkästään oikeuslähteitä joista normit ovat johdettavissa)
5.LAINOPIN METODI: OIKEUDELLINEN TULKINTA, SYSTEMATISOINTI JA PUNNINTA
-Oikeudellinen systematiikka koostuu konfliktinratkaisunormeista sekä oikeudellisten käsitteiden, dogmien ja konstruktioiden kokonaisuudesta.
-tulkintakontekstia määrittävät: a) institutionaaliset reunaehdot (metateoriat) b) mentaalis-ideologiset reunaehdot c) yhteiskunnalliset käytännöt d) sääntely- ja ratkaisulogiikka
- tulkintaperusteet: 1. kielellis-semanttiset 2. historialliset eksegeettiset 3. oikeussysteemiset 4. vakiintunut tulkinta 5. ennakoitavat vaikutukset 6. lainsäätäjän tarkoitus
-institutionaalinen tuomarireferenssi: -kielellinen ilmiasu -lainsäätäjän tarkoitus - vakiintunut tulkinta (prejudikaatit) - paras mahdollinen kokonaisteoria -ennakoitavat vaikutukset (mihin lailla on pyritty)
- oikeuslähdetyypeittäin käytetään erilaista tulkintamallia
-semantiikka: yleiskieli (luonnollinen kieli) / juridis-tekninen (lain määritelmä)
-prejudikkaattitulkinta: jatkuvuus analogialla, paras kokonaisteroia, oikeudellinen eheys (raja ratio decidendin ja obiter dictan välillä)
-prejudikaatti-ideologioita: a) tulkintakielto b) lainsäädäntöä jäljittelevä (etuperin-> muotoillaan laki) c) historiallis-eksegeettinen (takaperin) d) analogian ja distintkion vuorottelu e) kokonaisteoria f) täydellisen vapaa tulkinta
-eksegeesi: välttämättömät ja riittävät premissit - faktapremissien eroonrajaus
-lainsäädäntöä jäljittelevä: ratkaisun ohje sisältyy otsikkoon, otsikkopositivismi, ei saa tukea suomessa
-sopimusmallit: tahtomalli (konsensus), luottamusmalli (perusteltu luottamus, vilpittömän mielen suoja), oikeudenmukaisen yhteisöllisen käytännön malli (kohtuullisuus ja sopimustasapaino), heikomman sopimuspuolen hyvittäminen (oikeudenmukaisuus)
- muita: perusoikeus-, yhteinäistulkinta, tietoisesti suosiva erityiskohtelu
-oikeudelliset peruskäsitteet: a) sisällölliset punnintanormit b) yhteiskunnalliset arvot & tavoitteet c) yhteiskunnallinen ja oikeudellinen arvoteoria
-prejudikaattiperusteinen oikeu : a) prejudikaattioikeudelliset konfliktinratkaisunormit b) ratio decidendi/ obiter dicta erottelu c) prejudikaatti-ideologian eriasteisesti systeemistä eheyttä ylläpitävät määreet
- kehitys: vallitseva --> kriittinen, staattinen ---> dynaaminen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)