Valmistuminen ja laillinen rahakikkailu

Heippa !!   Gradu jätetty, kypsäri tehty, vielä ylihuomenna filosofian tentti, sitten kokonaismerkinnät ja sitte paperit vetämään josko sielä byrokratian rattaista joskus jonkun tutkinnon paperillakin saisi pihalle ;)

Ei vaan, kaikille jotka ootte opintolainavähennystä tai ylipäätään opintolainan nostamista miettineet, miettikääs tätä:

Nostin koko opintojen ajan tasaisin väliajoin lainaa ASP-tilille (nooo ehkä joskus muuhunkin menoon heh ;) )  

 ------>     Tarkoittaa että tällä hetkellä lainaa on sellanen muutama tuhat euroa ja säästöjä jotakuinkin saman verran.          

 ----------> Olen tehnyt laskelmia : opintolainan nostaminen pelkästään ASP tilille ei tuota sinulle niin paljoa tuloja, että se kattaisi lainan korot

MUTTA opintolainavähennyksen saa jos valmistuu ajallaan: 2500 ylittävästä lainan määrästä 30 %. Jos siis lainaa olisi esim 10 000 euroa, saisi käytännössä vähentää verotuksessa 2250 euroa. = 2250 vähemmän veroja maksettavana, eli 2250 euroa enemmän mania for you hani !!

AJATELKAA, että saan nostaa tänä vuonna enää 300 euroa lainaa. 1.1.2013 nostettavaksi tulee 1500 euroa. What would you do...




KYLLÄÄÄÄ, aion lykätä valmistumistani ensi vuoden puolelle :) Jospa sitä sitten vielä hyödyntäisi vapaata sivuaineoikeutta ja kävisi vielä koittamassa jotain hauskaa. Ehdotuksia ?? Pitäisköhän aloittaa venäjän lukeminen vielä kun voi.........

A.F Chalmers / What is this thing called science

HUOM KYSEESSÄ 2. PAINOS (tenttiin pitäisi olla 3. tai uudempi mutta näillä mennään) + lisäksi en ole kovin kiinnostunut panostamaan, kun kyseessä on viimeinen tentti koko tutkinnossani ja se onkin näitä AH NIIN IHANIA yhteisiä menetelmäopintoja (jotka olisi hyvä tulevaisuudessa olla valinnaisia oman kiinnostuksen ja suuntautumisen mukaan. EN aio jäädä itse tekemään tiedettä, joten sinänsä tämä on ainoa kerta in my life, kun tarvitsen tieteenfilosofiaa...)

INTRODUCTION

-Mikä on nykyisen tieteen metodi?

-Looginen positivismi, induktivismi, "falsificationism", objektivismi

INDUKTIVISMI

-tieteellinen tieto on todistettua tietoa

-kokemus on tiedon lähde induktivismin mukaan

-naiivi induktivismi- induktiivinen päättely : 1) tiede alkaa tarkkailemisella 2) tieteentekijä jäljentää sen mikä on kuullut / nähnyt yms. 3) tämä on tehtävä ilman, että ennakko-olettamukset vaikuttavat kokemukseen

- yksittäiset väitteet vrt. universaalit väitteet. yksittäisestä tulee universaali (yleistys) kun tietyt ehdot täyttyvät. Ehdot: kokemuksellisia toisistaan riippumattomia  väitteitä on paljon, väitteet käyvät toteet useiden ehtojen alaisenakin, mikään kokemuksellinen väite ei riko universaalia väitettä / lakia.

-yksittäisten väitteiden lisääminen osaksi universaalia väitettä - tieteen laajeneminen, tiedon lisääntyminen

-looginen ja deduktiivinen päättely = jos premissit ovat tosia on väittämä tosi. premissien todenmukaisuutta ei kuitenkaan loogisen / deduktiivisen päättelyn avulla voida tutkia. deduktiivinen päätely ei lisää uutta tietoa maailmasta

-induktivismi on objektiivista

-Tieteen perustan muodostavat havainto- ja kokemusväitteet ovat luotettavia, koska ne pystytään milloin vain todentamaan käyttämällä aisteja.

INDUKTION ONGELMA

- Miten induktiivinen päättely ja sen tuottama tieteellinen tieto voidaan todistaa oikeaksi? : joudutaan vetoamaan loogiseen päättelyyn, eli JOS premissit ovat tosia, on myös väite tosi.

-Induktio voi kuitenkin johtaa vääriin lopputuloksiin myös vaikka premissit olisivat tosia. Tämä johtuu universaalin yleistyksen ehdoista. Vaikka toisistaan riippumattomia samanlaisia havaintoja olisi paljon, ei voida olla varmoja, että AINA olisi näin. Jos siis olen nähnyt tarpeeksi monta mustaa korppia, voin induktiivisen päättelyn valossa tehdä yleistyksen, että kaikki korpit ovat mustia. Tällä ei kuitenkaan saada varmuutta, että asia todella olisi näin. Ei voida tietää, onko seuraava näkemäni korppi jonkun muun värinen.

-Induktion ongelma: ei voida käyttää induktiota todistamaan induktio oikeaksi. Tämä huomataan seuraavasta:

 induktion periaate toimi hyvin tapauksessa x1, induktion periaate toimi hyvin tapauksessa x2 = induktion periaate toimii aina hyvin.

-Muita ongelmia: kuinka paljon samankaltaisia havaintoja on riittävä määrä jotta yleistys voidaan tehdä?  Induktio on soveltumaton metodi myös silloin, kun laajaa määrää havaintoja ei vai voida tehdä. Induktiivisen päättelyn ystävä tuskin laittaisi kättään tuleen montaa kertaa huomatakseen, että se polttaa käden aina. On löydettävä muu keino. Lisäksi on myönnettävä, että etukäteinen teoreettinen tieto on välttämätöntä esimerkiksi kun puhutaan väitteen todenpitävyydestä erilaisissa olosuhteissa. Mitä erilaisia olosuhteita esimerkiksi voidaan valita kun tutkitaan veden kiehumispistettä ? Huomataan ettei esimerkiksi ole tarpeen muuttaa vuorokauden aikaa, veden puhtautta, astian väriä tms. Huomaamme tämän, koska meillä on etukäteistä teoreettista tietoa havainnoinnin kohteesta.

-Induktion tuottamat väittämät ovat todennäköisesti totta. Todennäköisyys on sitä suurempi, mitä enemmän havaintoja on, ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa havintoja on saatu. Tällöinkin ongelmia on sen määrittelyssä, kuinka todennäköisinä väitteitä voi pitää.

-Induktion ongelmia voidaan helpottaa tuottamalla yksittäisväitteen, eikä yleistystä. Kuten "aurinko laskee todennäkösesti huomennakin" eikä "aurinko laskee todennäköisesti aina". Tällöin ei pyritä tuottamaan tietoa, vaan yksittäisiä ennustuksia.

- Hume: tiedettä ei voida oikeuttaa/ perustella rationaalisesti.

HAVAINTOJEN RIIPPUVAISUUS TEORIASTA

- monen eri henkilön tulisi nähdä sama asia. Huomataan kuitenkin, että myös näköhavaintoon vaikuttavat henkilön tieto, menneisyyden kokemukset ja odotukset. Aina ei nähdä samaa asiaa, minkä havainnolistavat esimerkiksi kuviot, joissa on mahdollisuus nähdä kaksi eri asiaa samassa kuvassa. ( esim tämä )

- Yleinen väite on, että henkilöt vain tulkitsevat näkemäänsä eri tavalla.

-Näköhavaintojen kirjaaminen tapahtuu aina tietyn teorian pohjalta, joka määrittää käsitteet ja puitteet, joiden valossa havaintoa tarkastellaan. (esimerkiksi muu tiedeyhteisö tarkastelee) Havainnon tarkkuus riippuu aina olemassa olevasta kehyksestä.

-On väärin väittää (niin kuin induktiivinen päättely tekee) että tiede alkaa aina tarkkailusta/havainnoinnista, koska havainnoinnin pohjalla on aina oltava jokin teoria.

- Induktiivisen päättelyn tulos saattaa myös mennä vikaan jos pohjustavassa teoriatiedossa on vikaa. Esimerkiksi vuorikiipeilijöiden oletus siitä, että kiehuva vesi on tarpeeksi kuumaa, jotta voi juoda teetä. Vuoristossa alhainen ilmanpaine voi saada veden kiehumaan jo 80 asteessa. Näin ollen voidaan väittää, että havainnointiin perustuva tieteellinen tieto ei ole aina varmaa.

- uudet teoriat ja tieteellinen tieto voivat syntyä monella muullakin tavalla: vahingossa, tarkkojen laskelmien seurauksena, inspiraatiosta

FALSIFIOINTI = FALSIFICATIONISM (VÄITTEEN OSOITTAMINEN VÄÄRÄKSI)

- Tieteellinen tieto voi muuttua, sitä voidaan koetella, tiede edistyy kokeilun ja erehtymisen kautta. Tieteellinen tieto ei voi koskaan olla lopullisesti oikeaa, mutta se voi olla siihen asti paras mahdollinen vaihtoehto. "best available"

-hypoteesi voidaan osoittaa vääräksi, jos sen kanssa epäyhteensopiva havainto on mahdollista saada. Esim seuraavaa hypoteesia ei ole mahdollista osoittaa vääräksi: joko sataa tai ei sada.

-Mitä tarkemmin teoria on määritelty, sitä todennäköisemmin se voidaan osoittaa vääräksi.

- Tiede alkaa ongelmilla, joihin haetaan vastausta hypoteeseilla. Hypoteeseja testataan ja kritisoidaan. Jotkut osoittautuvat nopeasti vääräksi. Toiset kestävät ja ne asetetaan yhä enemmän kritiikin ja testauksen kohteiksi. Jos hypoteesi yhä kestää, avautuu sen tiimoilta luultavasti uusia kysymyksiä ja ongelmia. Näin tieteen prosessi jatkuu.

-Mitään tieteellistä teoriaa ei voida koskaan väittää todeksi, mutta niiden voidaan sanoa olevan edeltäjiään parempia.

-Väitteet: 1) tiede alkaa ongelmilla 2) tiede alkaa havainnoilla 3) tiede alkaa teorialla. Kirjassa sanotaan ettei 1 voi pitää paikkaansa koska ongelma perustuu aina joihinkin havaintoihin. Myöskään 2 ei voi pitää paikkaansa, koska havainnot perustuvat johonkin teoriaan, johon ne kiinnittyvät. Muuten emme kiinnittäisi näihin havaintoihin mitään huomiota. 2 ei yksinään pidä paikkaansa, koska emme pitäisi havaintoja problemaattisina elleivät ne kiinnittyisi johonkin olemassa olevaan teoriaan.

SIVISTYNYT FALSIFIOINTI, ENNUSTAMINEN JA TIETEEN KASVU

-tieteellisen hypoteesin tulisi olla falsifioitavissa, mutta vääräksi todistettu, jotta siitä tulisi tiedettä (eli ei muodossa "joko sataa tai ei sada"  plus sellainen, että sitä ei ole voitu todistaa vääräksi. eli siis vääräksi todistettavissa oleva, mutta ei vielä vääräksi todistettu ! )

-ad hoc modifikaatio   on esim muotoa: "Kaikki leipä on ravitsevaa paitsi leipä X." On vähemmän falsifioitavissa, ei testaa tai kritisoi koko alkuperäistä hypoteesia, vain hyvin pientä osaa siitä.

-Rohkeista olettamista syntyvien uusien ennustusten vahvistaminen vie tiedettä paljon eteenpäin, kun taas säännön vahvistaminen edelleen uuteen luokkaan testaamalla sitä ei niinkään yllätä. (Esimerkiksi metalli kuumenee tulessa --> myös rauta kuumenee tulessa yms ---- historiallisen kontekstin merkitys siinä onko tämä merkittävää vai ei ) Tiedettä vie paljon eteenpäin myös tiedetyn olettaman vääräksi todistaminen.

-Olettamat ovat rohkeita, jos niitä ei ole ennen kuultu tai jos ne ovat täysin nykytiedon vastaisia.

-Tieteen tavoite on todistaa teorioita vääräksi ja korvata niitä uusilla teorioilla.

VÄÄRÄKSI TODISTAMISEN RAJOITUKSET

- mikäli todistetaan vääräksi aistihavainnoin, ei voida olla varmoja, koska kuten edellä todettu, aistihavainnot eivät välttämättä pidä paikkaansa

TEORIAT RAKENTEINA: 1. TUTKIMUSOHJELMAT

- Tieteellisen teoriat on nähtävä organisaatiomaisina rakenteina, koska historiallinen tutkimus luo pohjaa uudelle, vain hyvin organisoidun teorian avulla käsitteet voivat olla riittävän tarkasti määriteltyjä ja koska tieteen on kasvettava ja edistyttävä.

-Tutkimusohjelman meritointi: välttämättömät: a) tulevaisuus avoin  -aste (ei-valmis)  b) uusien ilmiöiden löytymisaste    // kielletyt: a) ad hoc hypoteesit, jotka eivät ole itsenäisesti testattavissa b) kovaa ydinta kyseenalaistavat

-tutkimusohjelma joko edistyvä / degeneroituva -- jälkikäteisanalyysi

TEORIAT RAKENTEINA: KUHNIN PARADIGMAT

- tieteen vallankumous, tiedeyhteisön sosiaaliset piirteet

-esi-tiede -> normaalitiede -> kriisi - vallankumous -> uusi normaalitiede -> uusi kriisi

-Kuhnin mukaan normaalitiedettä ylläpitävä paradigma erottaa tieteen ei-tieteestä

-Paradigman komponentit: 1) yleiset lait 2) teoreettiset oletukset 3) vakiotavat soveltaa perustavanlaatuisia lakeja monenlaisiin tilanteisiin 4) tekniikat

-Kuhn: normaalitiede on kokeellisten ja teoreettisten palapelin ratkaisemista paradigman säännöillä.

- Tieteilijän on oletettava että paradigma tarjoaa avaimet palapelin ratkaisuun. jos ratkaisua ei näin löydy on se tutkijan vika.  Ratkaisua vastustavia palapelejä kutsutaan anomalioiksi (ei paradigman vääräksi osoittamiseksi). Kaikki paradigmat sisältävät joitain anomalioita.

-Anomalian vakavuus normaalitieteelle suuri, jos se käsittää paradigman fundamentaalisia käsitteitä ja tieteentekijät eivät saa sitä selvitetyksi // sen hyväksymiseen on painostava sosiaalinen tarve // jos kestää kauan ennen kuin se saadaan käsitellyksi

-Tutkijoiden hyväksyntää uutta paradigmaa kohtaan voidaan tutkia sosiologian ja psykologian avulla

RATIONALISMI VS RELATIVISMI

-rationalismi = historiasta riippumattomat ja universaalit kriteerit löydettävissä joiden avulla tieteen kilpailevia paradigmoja voi arvioida

- ihminen / yhteiskunta on kaiken kriteeri = relativismi

OBJEKTIVISMI

-individualismi = tieto subjektiivista

-objektivismi = tieto objektiivista

TIEDON ANARKISTINEN TEORIA

-yhteismitattomuus = vertailukelvottomuus

-tiede ei muita tiedonalueita arvokkaampi 

-korostetaan yksilön vapautta (yksilö kuitenkin syntyy maailmaan jonka ehdot eivät ole yksilön itse valitsemia, tästä syystä ei voida olla vapaita tekemään mitä vaan)

REALISMI; INSTRUMENTALISMI JA TOTUUS

-teorioiden arvioiminen sen mukaan miten hyödyllisiä ne ovat, (instrumentteina)

-totuus : teoria voi olla totta vaikka kukaan ei uskoisi siihen, tai väärin vaikka kaikki uskoisivat - totuus on objektiivista

-objektiivinen kieli, metakieli (esim tekninen kieli)

Lavapuro/ Uusi Perustuslakikontrolli (vappuaaton aamuna nopeesti läpi vedettynä ;) )

Heissan. Kello 8.10 aloitan lukemaan tenttiin, luettavaa 300 sivua kirjassa lavapuro + n 50 sivua artikkeleita. Aikaa lukemiseen on käytettävissä noin 3,5 tuntia. Yhtälöstä on siis tulossa miinusmerkkinen lopputulos, mutta no can do. Wish me luck.

OSA I JOHDANTO

1 oikeuksien tehokkuus ja perustuslakivalvonnan muutos

1.1 perinteiset vaihtoehdot ja niiden oikeutus

-Poliittinen (suomi, muut pohjoismaat) tai oikeudellinen valvonta (saksa valtiosääntötuomioistuin)

1.2 suomalainen perustuslakikontrolli ja uusi valtiosääntöistyminen

1.EIS (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauskien suojaamisesta), ihmisoikeuskulttuurin murros - > eduskuntalain syrjäyttäminen jos ristiriidassa EU-lain tai perustuslain normin kanssa.

2. perusoikeuskulttuurin murros, PL etusija 106 § (soveltuu vain ilmeisiin ristiriitattilanteisiin, sovaltamatta jättämine, ei oikeutta kumota ristiriidassa olevaa normia) PL107 § kielto soveltaa PL ristiriidassa olevaa alemmanasteista normia, PL 108 & 109 § ylimmät laillisuusvalvojat valvovat PLmukaisuutta. (valtiosääntökulttuurin murros, ennen lainsäätäjän asema keskeisempi -> ylikonstitutionalisoituminen ?? PL merkitys kaikessa toiminnassa)

3. EU-jäsenyys. uusi valtiosääntöistyminen (perusoikeudellistumisen kytkeytyminen tuomarivaltiollistumiseen) (etukäteinen perustuslakikontrolli siirtymässä jälkikäteiseen) (Suomi: muutokset normaalioloissa, vahva kv-lataus, pluralisoituminen= pykäläkeskeisestä tapauksittain vaihtelevaksi, institutionaaliset järjestelyt, ei joko eduskunta/tai tuomioistuin vaan sekä/että ), kansainvälinenvaltiosääntöoikeudelline muutostendenssi

2. Tutkimuksen teema, kysymyksenasettelu ja aikaisempi tutkimus

2.1 teema ja rajaukset

-tulkinnallinen / lopullinen ristiriita, sääntöristiriidat/ periaateristiriidat, oikeuksien ja kollektiivisten hyvien väliset ristiriidat,

2.2 kysymyksenasettelu ja perustelut

-

2.3 aikaisempi tutkimus ja sen merkitys

-

OSA II KONSTITUTIONALISMIN MUUTOS, PERUSOIKEUDET JA DEMOKRATIA

1. Perustuslakikontrollin uudet muodot

1.1 Perinteiset kysymykset ja uudet lähtökohdat

-Keskustelu heikosta normikontrollista, "weak-form"vs. judicial review, joss tuomioistuimilla vahva perustuslakikontrolli. Heikko normikontrolli ei tarkoita heikkoja oikeuksia (olettaa itse asiassa oikeudet vahvemmaksi)

1.2 Perinteinen ratkaisu: auktoriteetti ja vahva kontrolli

-lainsäätäjän ylivalta, parlamentin suvereenisuus, lainsäätäjän itsekontrolli vs. riippumattoman lainkäyttöelimen viimekätinen valta, joko-tai ratkaisut ("no middle ground -doktriini")

-instittuionaalinen auktoriteetti, keskittäminen vain yhdelle orgaanille, normikontrollimallin justifioitavuus

-perustuslain normatiivinen asema vs. instituution tahto

1.3 Uusi ratkaisu: kansainyhteisön malli

-Kanada Charter-dialogi: korkein oikeus toteaa ensin Kanadan parlamentin säätämän lain perustuslainvastaiseksi. Sen jälkeen parlamentti säätää asiasta uuden lain ottaen huomioon korkeimman oikeuden aiemman kannan, minkä jälkeen tuomioistuimet arvioivat parlamentin lain tueksi esittämiä perusteluja jonkin uuden oikeustapauksen yhteydessä.   -> judicial review -doktriinin oikeuttaja

-Uusi-Seelanti: Bill of Rights -Act.

-Iso-Br: Human Rights -Act: tuomioistuin voi antaa yhteensopimattomuusjulistuksen -> lainsäätäjän toimet

1.4 Kansainyhteisön malli ja välipohdinta

-jatkuva keskustelu, vallanjaon ja legitimiteettiongelmien ratkaisu institutionaalisilla rakenneratkaisuilla.

-Vaarana epävakaus ja tapauksittain vaihtelevuus

2. perusoikeudet, demokratia ja tuomioistuimet

2.1 itsepintaiset ongelmat

-perusoikeusperiaatteen ja demokratiaperiaatteen välinen jännite

2.2 oikeuspositivismi, demokratia ja perusoikeudet

-oikeuspositivistisessa mallissa tunnistamissäännön käsittämä oikeuden alue päättyy siinä, missä tuomioistuimen harkintavalta alkaa (tehdään ulko-oikeudellisin perustein)

-Tuori: Perustuslaista suoraan ratkaisunormeja johtavat tuomioistuimet ajautuvat herkästi alueelle, jonka vallanjjako- ja demokratiaperiaatteet osoittavat lainsäätäjälle.

2.3 Dworkin ja vaihtoehto oikeuspositivismille

- oikeutta hakevan intressi olisi ennakoitava lopputulos ja varmuus siitä että lopputulos on oikea ratkaisu (Dworkin yhden oikean ratkaisun teoria)

2.4 valtiosääntöoikeudellinen tuomioistuinvalvonnan kritiikki

-illegitiimiä siirtää moraalisia perusoikeuskysymyksiä kokeva ratkaisuvalta tuomioistuimelle ?? , ristiriita demokratiaperiaatteen kanssa. Tuomioistuinmenettely ei rasita poliittista keskustelua, ei varmista että oikeudet tulisivat paremmin turvatuiksi sen piirissä (against judicial review)
--> konkreettista soveltamista koskeva kiistanalaisuus

-legalisoitumisväite: ennakkopäätökset jne joilla ti luo uutta oikeutta. demokratikritiikki: edustuksellinen valta viedään pois, suppealla tuomarijoukolla ei demokr vastuuuta

2.5 tuomioistuinvalvonnnan kritiikin kritiikki

-vaatimus sulkeistaa kansanvaltaiset menettelyt yksinomaan edustuksellisten instituutioiden puitteisiin? -tulkinta demokratiasta liian kapea

-tuomioistuinkäytäntö suojaa oikeusperiaatteita, osallistuu keskusteluun demokratian sisällöstä




sivulle 110 asti




Tenttiin aikaa tunti, joten loput sivut tiivistettyinä sanoina ja lauseina.





mitä enemmän yhtä periaatetta rajoitetaan sitä tärkeämpänä tulee toisen toteuttamista pitää

kriitikkojen mukaan perusoikeudellisten tulkintojen tulisi välittyä lainsäädännön kautta tuomioistuintyöhön eikä erillisiä PL-etusija tms käytänteitä tarvita.

entä jos lait sinällään eivät tuota selvää vastausta ongelmaan ? (PL-etusija on vastaus esim tähän)

oikeuksien toteutumisen valvonta, ei kai voida todella olettaa että lainsäätäjä kykenisi ottamaan huomioon kaikki erilaiset tilanteet joissa perusoikeusmyönteinen tulkinta voisi tulla sovellettavaksi, ja että lakien soveltaminn aina sinällään johtaisi perusoikeuksien ja PL kannalta parhaaseen lopputulokseen.

demokratian tulkinnanvaraisuus, kapea demokratia ?

demokratian funktio= intressikilpailun tulosten legitimointi ?

Valtiokeskeinen demokratia.

Tuomioistuinkontrolli myös valvonnan kannalta keskeisessä roolissa osana demokratian toteutumista, järjestelmn systeemistä toimivuutta valvova tehtävä, demokraattisuuden ehtojen valvontaa ei pidä jättää demokraattisen elimen itsensä käsiteltäväksi

poliittisen prosessin syrjivä luonne ja vapaata mielipiteenmuodostusta koskevat epäyhdenvertaiset piirteet (esim vähemmistöjen ääni poliittisessa päätöksenteossa ei kuulu, jos poliittisen tahdon eli demokratian edustama elin valvoo kaikkea, huononnetaan oikeuksien toteutumista) --> valvoo demokraattisia menettelyjä ja toteuttaa deliberatiiviseen demokratiaan liittyviä  mielipiteemuodostusprosesseja.

--> tähän asti lukiessani olen jo sitä mieltä, että ei kyllä perustuslakikontrolli kuuluu enenevässä määrin tuomioistuimille, olisihan se nyt järjetöntä jos kokonaan toinen ääripää vallitsisi, esim ei perusoikeusmyönteistä laintulkintaa (mitä haittaakaan tuosta tulkintatavasta voi olla) ?

Sekä demokratia että perusoikeudet edellyttävät sekä demokraattisia ja valtiosäännönmukaisia lainsäädäntömenettelyjä että lakien perustuslainmukaisuuden jälkikäteistä, konkreettista valvontaa. 

perusoikeuksien toteuttamisvastuu, tasapainon mahdollisuutt koskeva ideaali

eurooppalaisen ihmisoikeusjärjestelmän omaksuminen, viittaaminen useammin EIT:hen kuin perustuslakivaliokuntaan

pro & contra -argumentointi näyttäisi osaltaan selittävän ihmisoikeusviittausten määrällistäkin kasvua korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä. Näin tapahtuvaa osallistumista ihmisoikeuksien sisällöstä käytävään keskusteluun voidaan siten pitää kehittyneen ihmisoikeuskulttuurin tunnusmerkkinä. Siihen kuuluu yhtäältä virheiden tunnustaminen, mutta myös pyrkimys mahdollisimman kokonaisvaltaisiin, punnittuihin ja avoimiin perusteluihin. 

Myös PelVK vaikuttaa välttelevän viittaamista kotimaiseen oikeuskäyntäntöön ihmisoikeustapauksissa, ennemmin EIT

Ratkaisun kontrolloitavuus edellyttää yksinkertaisesti vakuuttavia ja periaatteellisesti johdonmukaisia perusteluja, jotka tässä tapauksessa on pyrittävä kirjoittamaan perustuslain kokonaisuuden eikä siis sen jonkin yksittäisen periaatteen taikka yksittäisen orgaanin aiemman kannan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla 

perusoikeuksien rajoitustesti

yhteinen kieli, normatiivinen vuorovaikutus, keskinäinen arvioitavuss mahdollinen

tulkinnallinen harmonisointi, oikeuksien vöhimmäistaso

kriittinen, kypsä valtiosääntökulttuuri

valtiosääntöperiaatteiden ydinkonfliktit jätetään vaille etukäteisratkaisua ( ei olemassa valtiosääntöperiaatteiden etusijajärjestystä, jos olisi niin mihin se tulisi perustaa ? )

tavoite parantaa perusoikeusnormien konkreettista sovellettavuutta ja tehokkuutta

ilmeisen ristiriidan vaatimus jotta normia voidaan jättää soveltamatta : 

Korotettuine soveltamiskynnyksineen ja perustuslakivaliokunnan kantoihin formaalisti sidottuna säännös näyttäisi korostavan tuomioistuinten pidättyvyyttä ja ennen kaikkea lainsäätäjän poliittisen vapauden laajuutta. 

Ilmeisyysvaatimus vs oikeusturvan toteuttamistehtävä

Millä perusteella todetaan ilmeiseksi ?? Mitä tehdään jos ei olekaan ilmeinen, on olemassa PL ja lain välinen ristiriita ja sovelletaan silti ??

PLmukaisen laintulkinnanperiaatetta voidan pitää etusijaisena verrattuna PL etusijaperiaatteeseen ja ratkaista tapaus näin. (tasapainomalli)

perinteinen kontrollimalli vs. tasapainomalli

alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti viimesijaisesti plmukaisuutta määrittävä pl 106 § ilmeisyysvaatimus on käytännössä ratkaissut pl-mukaisuuden kokonaan

Tuori: soveltaminen hätävarana

managerialismi

joustavuus, poikkeuslaki instituutio





Tentistä 4 ja se oli viimeinen tentti tälle keväälle, hyvää kesälomaa kaikille :) Tosin näillä avuilla nelosta ei herunut, koska kysymyksenä Lavapuron kirjasta oli valtiosääntöinen managerialismi, ja kuten voitte pari riviä ylemmäs lukea, olin aiheesta saanut muistiinpanoja jopa 4 sanaa !! 2 muuta kysymystä olivat toinen luennoista ja toinen artikkeleista.

Wacker / Euroopan unionin talous- ja rahaliiton vaikutukset kansalliseen finanssivaltaan

Muistiinpanot sivuista 91-156 ja 180-240

3.4 Euroopan Unionin talousarviotalous

-1970 ensimmäinen budjettisopimus (tullimaksut, tuontimaksut ja jäensvaltioiden maksuosuudet tuloina, nykyään voimassa 2007 neuvoston päätös omien varojen järjestelmästä) -> siirtyminen EU:n omien varojen järjestelmään

- 1975 toinen budjettisopimus parlamentin budjettivaltaa lisättiin, valvontavalta tilintarkastustuomioistuimelle.

- 1988 Delors I -paketti, EY:n varojen lisääminen, Bruttokansantuloon perustuva maksuosuus jäsenmaille.

- Delors II : bruttokansantuloon perustuvan maksuosuuden lisääminen, alv-perustaisen vähentäminen.

- Agenda 2000: mm. kustannuksia aiheuttavan maatalouden liikatuotannon vähentäminen, rakennerahastojen rahoitusmenettelyn yksinkertaistaminen, alv-pohjaisen jäsenmaksun pienentäminen yhä ja bktl -pohjaisen suurentaminen.

- unionin talousarvio rahoitetaan kokonaan yhteisön omin tuloin. (ei kuitenkaan rajoita muiden tulojen saamista ), mainitaan SEUT 311 artiklassa.

-aiemmin yhteisön omat varat luokiteltiin neljään ryhmään, maatalousmaksut, tullimaksut, ALV-maksu osuus ja BKTL-maksuosuus. (nykyään ei enää eroteta maatalous- ja tullimaksut) BKTL-maksuosuuksilla rahoitetaan se osuus, mikä EU:n budejtista jää täyttämättä kolmen ensimmäisen

- tullimaksuissa jäsenvaltiot toimivat vain perintäviranomaisina ja saavat kantopalkkiota 25 %.

-Huom !! BKT ei sama kuin BKTL (omistusperusteinen suure joka kuvaa valtion pysyvien asukkaiden saamaa tuotannollisen toiminnan arvoa)

- julkisen talouden alijäämää arvioidaan sen sijaan suhteessa BKT.hen.

-Iso-Britannia neuvotellut itselleen pienemmät ALV-maksut, koska siellä alv-pohja niin suuri että jäsenmaksu nousisi kohtuuttoman suureksi. On myös perusteltu sillä, että ei hyödy unionin maataloustuista samalla tavoin, perustelu on kuitenkin ongelmallinen.

-2007 päätöksellä myönnetään alennuksia myös Itävallalle, Saksalle, Alankomaille ja Ruotsille sekä BKTL maksualennuksia Alankomaille ja Ruotsille.

-EU:n muut tulot ovat virkamiesten palkoista perittävät tuloverovastikkeet, komission ja EU-tuomioistuimen määräämät sakot ja maksut sekä erilaiset korot ja myyntituotot

-EU:n talousarviota ei voida rahoittaa lainanotolla, tulojen ja menojen oltava tasapainossa, myös yhteisön elimiltä kieleetty lainanotto (vrt. esim Suomen PL mukainen talousarvion tasapainoperiaate ei kiellä lainanottoa, vain määrärahojen kattamisvaatimus). Komissio voi kuitenkin talousarvion ulkopuolella tehdä tiettyjä lainanottotoimenpiteitä.

-Talousarvion  menot: pakolliset ja ei-pakolliset. (verrattavissa Suomen lakisääteisiin eli sidottuihin menoihin ja vapaisiin eli harkinnanvaraisiin menoihin) - jako vaikuttaa budjettivallan jakautumiseen neuvoston ja parlamentin kesken (ei-pakollisista menoista parlamentti saa itsenäisesti päättää)  --> Lissabonin sopimuksen voimaantulo poistaa jaottelun.

- suurimmat menot: maatalousmenot ja rakennetoimet

-2006 rakennerahastoasetus taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon tähtäävät tavoitteet: a) lähentymisvelvoite b) alueellinen kilpailukyky ja työllisyys c) Euroopam alueellinen yhteistyö

- tavoiteohjelmat rahoitetaan rakennerahastojen kautta, mutta rakennerahastot eivät ole budjetin ulkopuolisia rahastoja vaan menot on kirjattava talousarvioon

-Aloiteoikeus talousarvion laadintaan komissiolla, joka kokoaa elinten menoistaan laatimat arviot. Komission neuvoston ja parlamentin epäviralliset neuvottelut, komission alustava talousarvioesitys. Neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä, toimittaa Euroopan parlamentille. Parlamentin I käsittely, muutokset ei-pakollisiin menoihin, muutosehdotukset koskien pakollisia menoja, voi hyäksyä talouarvioesityksen jo I käsittelyssä, mikäli muutoksia ja muutosehdotuksia ei tehdä. Mikäli neuvosto ei muuta mitään parlamentin muutosta-> hyväksytään talousarvio. Jos ei hyväksytä annetaan parlamentille toiseen käsittelyyn. Ei voida enää vaikuttaa pakollisiin menoihin. Ei-pakollisten menojen osalta voi tehdä neuvoston esityksestä poikkeavan päätöksen. (jäsenten enemmistö ja 3/5 annetuista äänistä)

-Parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä ja 2/3 äänistä hylätä koko talousarvioesityksen ja pyytää että sille annetaan uusi esitys, edellyttää tärkeitä syitä mutta käytännössä poliittinen toimenpide.

-Lissabonin sopimuksella parlamentin rooli vahvistuu (kun menojen luokitus pakollisiin ja ei-pakollisiin poistuu + voi vahvistaa talousarvioesityksen vastoin ministerineuvoston kantaa 3/5 äänistä + jäsenten enemmistö), myös sovittelukomitea mikäli neuvoston ja parlamentin kesken ei vallitsisi yhteisymmärrystä.

-Talousarvion sisäinen valvonta: komissio (talousarvion toimeenpanovalta), ulkoinen valvonta: tilintarkastustuomioistuin (laaja tiedonsaantioikeus)

3.5 Talous- ja rahaliitto osana unionia

- valuuttakäärme -> Euroopan valuuttajärjestelmä (1979) -> maininta talous- ja rahaliitosta Euroopan yhtenäisasiakirjassa (1986)

-EMU:n makrotaloudellisia vaikutuksia: jäsenvaltiot luopuvat kokonaisedun nimissä omasta valuuttakurssi- ja rahapolitiikastaan.

-Maastricht 2 art: talous- ja rahaliiton johon lopulta sisältyy yhtenäisvaluutta.

-Johtavat periaatteet: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

-EMU 3 vaihetta:  1) pääomanliikkeiden vapauttaminen, rahapoliittinen yhteistyö. 2) pääomanliikkeiden vapauttaminen jäsenvaltioiden ja toisten valtioiden välillä 3) eurovaluutta

-finanssipolitiikka: vaikutetaan julkisen talouden tuloihin ja menoihin. Rahapolitiikka: toimet joilla keskuspankit säätelevät rahan määrää taloudessa.

-finanssipoltiikka säilytetty kansallisella tasolla, rahapolitiikka keskitetty Euroopan keskuspankkijärjestelmälle. (EKP plus kansalliset keskuspankit)

-lähentymiskriteerit koskevat sekä rahapoliittisia tunnuslukuja (inflaation hallinta, valuuttakurssien ja korkotason vakaus) että finanssipoliittisia kriteereitä (liiallisen alijäämän välttäminen)

-lähentymiskriteerit: 1) hintavakauden kestävyys 2) julkistalouden kestävä rahoitusasema 3) valuuttakurssin vakaus 4) pitkän aikavälin korkokantojen taso

-Iso-Br ja Tanska eivät kuulu EMU:n, ei myösköön ruotsi (ei täyttänyt edellytyksiä + poliittinen tahto puuttui )

-EKPJ:n perustehtävät: 1) yhteisön rahapoltiikan määritteleminen ja toteuttaminen 2) valuuttamarkkinatoimien suorittaminen 3) jäsenvaltioiden virallisten valuuttavarantojen hallussapito ja hoito 4) maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen

-Suomen pankkia koskee julkisen rahoituksen kielto, ei saa antaa lainaa julkisyhteisöille. Riippumattomuus. (vrt. eduskunnan takuulla ja hoidossa - klausuuli)

-budjettipoltiikka osa finanssipolitiikkaa (finanssipolitiikan harjoittaminen talousarvion välityksellä)

-finanssipolitiikka jaettua päätösvaltaa

-finanssi- ja budjettipolitiikkaa jäsenvaltioissa säännellään kahden järjestelmän kautta: 1) EY:n perustamissop. 98-99 art järjestelmä(talouspolitiikan yhteensovittaminen ja monenvälinen valvonta) 2) 100-104 art. budjettikuri, julkistalouden alijäämien ja liian suuren julkisen velan välttäminen)

-Suomen liittyessä EU:hun oli olemassa primäärioikeuden säännökset siitä, että talous- ja rahaliitto tulisi olemaan osa Euroopan unionia.

- Pyrkiminen lähentymis eli konvergenssikriteerien täyttämiseen oli EU-oik. velvoite joka sitoi jäsenvaltiota. Tulee erottaa kysymyksestä oliko velvollisuus osallistua EMU:n kolmenteen vaiheeseen  (asiakirjoista on johdettavissa myös tätä tukeva tulkinta).

-Osallistuminen EMU:n kolmenteen vaiheeseen toteutettiin valtioneuvoston tiedonannolla, hyväksyttiin eduskunnassa 1998. (poliittisen tuen hankkiminen, mutta eduskunnan päätöstä ei olisi tiukan valtiosääntöjuridisesti tulkiten enää edes edellytetty -> oli jo muodollisesti hyväksytty liityttäesse EU:hun)


4: FINANSSIPOLITIIKAN SÄÄNTELY TALOUS-JA RAHALIITOSSA

4.1 Julkisen Talouden kurinalaisuus talous- ja rahaliitossa

-kyse ei vain poliittisista ja aatteellisista taloudellisista tavoitteista vaan myös juridisista normeista.

-budjettikuri: julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kielto, etuoikeutetun rahoituksen kielto (julkistalouden etuoikeudet rahoituslaitoksissa), no bail out -periaate (kielto ottaa kannettavaksi toisen jäsenmaan velkaa tai vastuita), velvollisuus välttää julkisen talouden alijäämiä.

-99 art mukainen monenvälinen valvonta avointa yhteistyötä (soft law suuntainen sääntely), 104 art mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely suljettua yhteistyötä (kovempaa oikeutta).

-Vakaus- ja kasvusopimus: EUrooppaneuvoston päätöslauselma sekä kaksi neuvoston asetusta (julkisten talouksien valvonta ja yhteensovittaminen sekä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tehostaminen)

-2004 kriisi kun Saksa ja Ranska eivät täyttäneet vaatimuksia.

-keskipitkön aikavälin tavoitteet, lähentymisohjelmat, vakausohjelmat, jäsenvaltioiden velvollisuus toimittaa taloudentilaa koskevia tietoja

- neuvoston ennakkovaroitus jäsenvaltiolle sopeuttamistoimien toteuttamiseksi, suositus välittömien oikaisutoimien toteuttamiseksi (voidaan julkistaa), komission varoitus

4.2 jäsenvaltion velvollisuus välttää liiallista julkisen talouden alijäämää

- korkein sallittu alijäämä 3% BKT:stä, kokonaisvelka 60% ( ei tieteellistä perustetta, mielivaltaiset)

-yhden maan velkataso voi vaikuttaa muidenkin maiden korkotasoon jne.

-Perustamissop 104 art alijäämä termin sisällön selvittäminen on semanttinen tulkintaongelma. (moniselitteisyys: mitä rahoituslajeja alijäämää laskettaessa otetaan huomioon)

-alijäämä = julkisyhteisön nettoluotonotto, julkisen sektorin vuotuinen velanotto (ei siis vain valtion budjettitalouden velanotto)

-poikkeuksellinen ja väliaikainen viitearvon ylitys sallittua (johtuu epätavallisesta tapahtumasta joka ei jäsenvaltion hallittavissa)

-menettelyt viitearvon ylityksissä: komission kertomus-> talous- ja rahoituskomitean lausunto-> neuvosto päättää määräenemmistöllä onko olemassa liiallinen alijäämä + suositus jäsenvaltiolle tilanteen lopettamiseksi -> vaatimus + määräajat jäsemvaltiolla

-sanktiointi koskee vain yhteiseen rahaa osallistuvia jäsenvaltioita.

-jäsenvaltioille määrättäviä haittaseuraamuksia: -vaatimus julkistaa neuvoston täsmentämät lisätiedot, Eur investointipankin lainoituspolitiikan tarkistaminen koskien jäsenvaltiota, koroton talletus jäsenvaltiolta, sakko

-voidaan myös tehostaa jos ei oikaista tai kumota kun alijäämä oikaistu

- neuvosto tekee sanktiointia koskevat päätökset 2/3 enemmistöllä.

-jäsenvaltiota kohtaan ei voida siltikään nostaa kannetta alijäämien perusteella.

4.3 Vakaussäännösten soveltaminen

-Ranskan ja Saksan tapauksissa komissio nosti kanteen neuvostoa vastaan alijäämämenettelyn osalta.

--> Tuomioistuin kumosi neuvoston tekemät päätelmät joilla se oli keskeuttäny alijäämämenettelyn Ranskan ja Saksan osalta ja oli antanut jäsenmaille uusia suosituksia ilman komission aloitetta.

->> tilanne poliittisesti ja oikeudellisesti hankala jos neuvostossa ei saavuteta määräenemmistöä

-Kreikka 2005 ja Saksa 2006 vaatimukseen asti. Irlanti ylijäämäinen-> erikoinen suositus seuraavan vuoden budejtin korjaamisesta (ylikuumentumisvaara))

Klasikkomokat

Katsokaahan nyt sitten kunnolla niitä kirjojen nimiä tossa oikeustieteellinen tutkimus -tentissä !! Siinä todellakin on kaksi ERI Aarnion kirjaa, joista se toinen vaikeasti saatavilla oleva -89 tehty teos on pakko lukea, LAINTULKINNAN TEORIA, ja toinen on niissä kolmesta valittavassa vapaaehtoisessa, TULKINNAN TAITO. Itsehän toki luin siis väärät kirjat, Tulkinnan taito, Kriittinen oikeuspositivismi sekä Oikeustieteen tieteenteoria, kun mun olisi pitänyt kahdesta ensimmäisestä jättää toinen pois ja lukea sen sijaan tuo Laintulkinnan teoria. No ei se mitään, tuli nyt lisää tietämystä kun luin vahingossa yhden kirjan liikaa. Sitä Laintulkinnan teoria -teosta kannattaa lähteä hakemaan filosofian kirjastosta, eli minerva-ravintolan kerroksessa olevalla käytävällä, etsit jonkun henkilön käsiisi kuka voi antaa sinulle luvan lukea kirjaa. Linnan kaikki kappaleet ovat pääsääntöisesti aina varattuja. Näitä mun kirjoittamia muistiinpanoja kyseisestä teoksesta on turha edes lukea, sillä luin itse kirjan tunti ennen tenttiä (huomattuani tämän mokani kirjojen kanssa siis vasta samana päivänä kuin tentti oli) ja kirjoitin todella hätäisiä muistisanoja ja lauseita paperille, kuten varmaan muistiinpanojen pituudesta näette. Siis tunnin ajan oikeusteoreettista tekstiä kirjasta, jossa on n. 300 sivua (muistaakseni)...  No sain tentistä kakkosen.... Älkää muut tehkö niinkuin minä tein...

Aarnio / Laintulkinnan teoria

I OIKEUSTIEDE JA SEN TUTKIMUSKOHDE

1. Mitä oikeus on ?

-valtajärjestys, normijärjestelmä -> oikeus on valtasuhteiden tuote
-valtasuhteet ei vaikuta suoraan, sisälö tulee: moraali, uskonto, kulttuuri jne -> ideologinen kerrostuma
- oikeus heijastuu takaisin ja muodostaa yhtesikuntasuhteita

-mikä sääntö soveltuu ? -> epätietoisuus oikeusjärjestyksen sisällöstä

-stabiilius (sen kunnioitus) vs joustavuusvaatimus (tulkinta, liikkuvuus lain sisällä)
- muodollisen ja aineellisen oikeuden yhteentörmäys
- formaalinen vs ei formaalinen
- oikeus vs kohtuus
- yleislausekkeet ja kohtuullistamissäännökset

- oikeusvaltion tavoitteena konsensus. ero valtion ja yhteiskunnan välillä.
- inkrementalisoituminen, korporatistisuus - on noudatettava "muotoja" - ylisääntely - byrokratia

--> kohderationaliteetti, legitimiteetti, julkinen kontrolli

2 tieto, tiede ja todellisuus

- pysyvyys, toistuvuus, jäsennys, systemaattisuus, käsitteet

- korrespondanssi jne. totuusteoriat mainittu jo toisessa aarnion kirjan muistiinpanoissa

- ratinalismi vs empirismi (järki vs kokemus)

- analyyttinen lause ei tuo uutta tietoa

3. oikeustieteestä

-voimassaolon, sisällön selvittäminen

-järjestelmä tutkimuksen kohteena (ulkoinen-tutkija)

-tyyppitapausten tarkastelu

-paradigma - tieteenkuva

4. oikeusnormeista

-pitämisen maailma, ero olemisen maailmasta

-oikeusnormit abstrakteja, yleisiä, ajallinen kesto, ohjaus, pakko, "asiakkaat" sisäistävät. Normit vakauttavat, kiinteyttävät yhteiskuntaa, sosiaalistavat, neutraloivat, turvafunktio, ratkaisufunktio.

-ajatussisältö normissa. normin seuraus ei looginen / kausaalinen vaan pitämissuhde.

-kielto, käsky, salliminen

-konstitutiiviset normit -- > luodaan asioita

Aarnio / Tulkinnan taito

I NÄIN SEN NÄIN

1. Taustaksi


-ius commune= juridiikan yleiseur. perusteet. Mannermainen ja brittiläinen oikeuskäsitys lähentymässä toisiaan.

-Aarnion teos formalismin ja instrumentalismin välimaastossa.

-ontologia= oppi olevasta --> miten normit ovat olemassa kun niitä ei voi havannoida aistihavainnoin.

-oikeuden ja yhteiskunnan suhde - ontologia, epistemologia & metodologia

2. Mitä oikeus on?


-oikeus =/ moraali =/ sanktiouhka

- sanamuotoon vetoaminen = paroni von München vertaus (veti itsensä tukasta kuivalle maalle) (sanamuodot ovat aina tulkinnanvaraisia ja sallivat myös liberaalimmat tulkinnat)

- laki =/ oikeus  --> oikeus on lakitekstin takana oleva ajatus = ei voida toteuttaa ilman oikeudenmukaisuutta

-systeemiluottamus terveen demokratian uhka --> Suomi ylhäältä ohjattu maa - tuijotetaan vain lain sanojen täyttymistä -> muuttunut hitaasti viime vuosikymmeninä -> Aarnio korostaa rationaalista hyväksyttävyyttä ja oikeusturvaodotusta -> lakia ei saa irrottaa okeudenmukaisuudesta tai jää jäljelle vain tyhjä kuori.

3. Filosofian arvo


-oikeustieteen ja lainkäytön teorian yhteys arkitodellisuuteen säilytettävä

4. Kohti kansainvälisyyttä


-Von Wrightin seminaarit Suomessa -> Suomen oikeusfilosofian yhdistyksen perustaminen ( von Wrightin vaikutus suomen ajattelijoihin), myös argentiina/espanja/ italia vaikutukset yhteistyön kautta.

5. Näin sen näin


- Mikä on yhteiskunta ja mikä on sen merkitys oikeudessa?

-Yhden yksilön oikeuden korrelaattina on aina toisen yksilön velvollisuus ja vastakohtana tämän ei-oikeus. Yksilön vapauden korrelaattina on toisen ei-oikeus ja vastakohtana tämän velvollisuus --> entä eläimen oikeus (eläin moraalisena subjektina vrt. objektina -- jotta eläimillä voisi olla subjektiivisia oikeuksia tulisi niiden voida ilmaista halunsa näihin oikeuksiin.)
---> "teon moraalinen oikeutus on niin suuri että se oikeuttaa rikoksen" --> kansalaistottelemattomuus esim turkistarhauksen vastustajat usein  vrt. yksityisautoilua vastustava räjäyttäisi Vehon toimipisteet.

-reaktiovalta sillä kellä oikeudet & vapaudet, kannevalta silloin kun ei ole "subjektia".

- oikeus erotetaan muista rakenteista: 1. asetettu, ei olemassa "luonnostaan" 2. asettanut jokin suvereeni, henkilösuhteiden ulkopuolella oleva taho 3. suhteita määrittävien normien noudattamatta jättäminen on pakolla sanktioitu (lex imperfecta -pulmaa ei tässä huomioitu)

II KOLMAS TIE

1. Jäykkyyttä, joustoa vai molempia?


-oikeuden muutos =/ lakitekstin muutos --> voi olla myös vain tulkinnan muutos

-muutos: yhteiskunta, normityypit, lukutavat (syllogismi -> pro & contra)

-oikeusvaltion ja hyvinvointivalton välinen jännite

-muodon ja sisällön painotusten vaihtelu

2. Vapauden kolme muotoa


-perinteinen tapa ymmärtää vapaus: toimija, päämäärät & toteuttaminen -> tuleminen omaksi itsekseen/ kaikkein parhaimman elämänmuodon tavoittelu - vapauksien kollision ratkaisun etsintä  (en ole vapaa jos muut estävät minua tekemästä mitä muuten voisin tehdä)

-negatiivinen vapaus (vapaus jostakin vert positiivinen "itseksi tuleminen")  = riippuvuuden poissaolo --> herruudettomuus --> argumenttien valta (Skinner)



III Positivismin monet kasvot


1. Kohti maltillista positivismia


-lakipositivismi =/ oikeuspositivismi (valtioteoreettinen positivismi, ei-luonnonoikeus : oikeutta on vain valtion puitteissa) (metodologinen positivismi: millaisin kriteerein oik. ratkaisu tulee tehdä / Millaisiin argumentteihin juridinen tulkinta nojataan) (tietoteoreettinen positivismi: pitäminen= oleminen)

-institutionaalinen tuki joko lainsäädännössä tai tuomioistuimessa --> Aarnio: valtioteoreettinen positivismi + periaatteet joilla institutionaalinen tuki --> riitautetaan  Siltalan tavoin sekä metodinen että tietoteoreettinen esiintymismuoto

2. oikeus ja moraali


-subjektista riippumattomat ominaisuudet. Arvoilla oltava objektiivisuutta

-Arvotodellisuuden ilmiöt voi tunnistaa vain intuitiolla vrt. tietyn elämänmuodon sisällä vahvaa yhdensuuntaisuutta arvostuksissa -> mahdollisuus esittää tulkintoja prima facie -arvoista.

- arvoja ei voi missään relevantissa mielessä johtaa objektiivisesta todellisuudesta.

-Tuomas Akvinolainen = inhimilliset teot ( tietoinen toiminta, tahtominen) =/ ihmisen teot (esim. reaktiot)
-synderesis- luonnollinen taipumus- kyky hankkia moraalitietoa, synnynnäinen taipumus ymmärtää moraaliperiaatteita
-> synderesis antaa lähtökohdat, järki osoittaa syllogismin toisen premissin eli moraaliteon sovelluskohteen ja omatunto soveltaa yleiset periaatteet kysymyksessä olevaan tekoon.
-> ei kriteereitä kuinka luonnonoikeus mahdollista tunnistaa

- Heyen: oikeuskulttuuri koostuu 1) oikeusnormit 2) instituutiot 3) oikeudellinen tieto, arvoarvostelmat, käyttäytymistavat

-Aarnio: vain suhteellisen koherentti eettinen perustelu antaa oikeusjärjestykselle oikeusjärjestyksen statuksen

-arvoarvostelmista ja moraaliperiaatteista tulee oikeutta kun niitä käytetään oikeudellisina argumentteina -> saa oikeuslähteen statuksen kun lainsäädännön / lainkäytön antama institutionaalinen tuki

3. Alf Rossin hermeneuttinen kehä


-tieteen täytettävä totuusvaatimus -> looginen empirismi (tieteeliiset väitteet perustuvat havaintoihin tai ainakin palautuvat niihin)

-lainsäädännön tuottama oikeus ei voimassa kuin formaalisesti -> tulee oikeutta kun toteutuu yhteiskunnassa (-> oikeus, pakko ja viranomaistoiminta)

-oikeuden sisäinen ja ulkoinen näkökulma. Oikeusnormi on ennuste (todennäköisyyden aste riippuu oikeuslähdeaineistosta)

- Aarnio: episteemisesti sisäinen näkökulma yhdistää tutkijan ja tuomarin tiedollisen lähestymistavan oikeuteen.

-> mikä on ennustamisen kohde? 1) jutun lopputulos 2) tulevan ratkaisun tulkintatausta 3) perustelut joihin tuomioistuin nojautuu 4) normi johon ratkaisu perustuu

-> ennusteet koskevat tietyn normin kuulumista tai ei-kuulumista tuomareiden sisältämään motivaatioperustaan= tuomarinideologiaan
-> tuomaria ei kiinnosta hänen omaa toimintaansa koskeva ennuste vaan se, millä tavalla hänen pitää toimia
-> teoria ei mahdollista tuomioistuintoiminnan kritiikkiä

4. retoriikan valtakunta


-Perelman: kuinka yhteisymmärrys arvoista voi syntyä: dialektiikka, pro & contra argumentoitu, tavoite uskottavuus, muiden vakuuttaminen

-Demonstraatiossa päädytään tosiin väitteisiin argumentaatio -> huonommin / paremmin perusteleminen (ei tosi/ epätosi)

-todennäköisyys oikeudellisissa päätöksissä on uskottavuutta enemmän kuin matemaattista tilastoanalyysia.

IV NÄKÖKULMIA OIKEUTEEN

1.päällystakin arvoitus


-Hägerströmin todellisuus 1. fyysiset objektit (elolliset olennot ja tapahtumat) 2. henkiset tilat (todellisuuteen välittömästi kuuluvien asioiden ominaisuudet, tunne-elämykset, muistikuvat jne.--> välillistä todellisuutta) 3. Mielikuvitus (todellisuus vain ajatuksen sisältöinä --> välillisiä)
--> muut asiat eivät todellisia (es, uskonnolliset olennot) -> metafyysisiä

-Hägerström: es. osakeyhtiö ei palaudu "todellisuuteen samalla tavoin kuin es. auringon paistaminen"

- konventionalismi -> konstitutiiviset normit -> institutionaaliset tosiseikat

- popper: maailma 1: fyysinen, maailma2: mentaalinen, maailma3: ihmismielen objektiiviset tuotteet

-Yhteisten uskomusten kaavio: Uskomus U on yhteinen yhteisössä Y jos ja vain jos 1. jokainen yhteisön Y jäsen uskoo että U // 2. jokainen Y jäsen uskoo että jokainen muukin yhteisön Y jäsen uskoo että U // 3. jokainen Y jäsen uskoo että kellään Y:n jäsenellä ei ole korkemman metatason uskomusta Y:n jäsenten uskomuksista, joka vaikuttaisi Y:n toimintaan

--> normien voimassaoloa voidaan tulkita tällä kaavalla
--> syntyy yhteys normin olemassaolon ja oikeudellisen normin voimassaolon välille.

-voimassaolo= muodollisuus / tehokkuus / hyväksyttävyys
-> tehokkuus: oikeusyhteisön enemmistö hyväksyy sen kuuluvaksi oikeusjärjestykseen (Hart: viranomaiset, Coleman: vastavuoroinen reagointi, uskomukset, sitoutuminen, tuen antaminen)
-> hyväksyttävyys: rationaalisesti ajattelevien ihmisten enemmistö hyväksyy (ideaalinen auditorio)

-Aarnio: rationaalinen sitoutuminen yhteiseen toimintaan: voimassaolo palautuu uskomukseen siitä, mitä pitäisi rationaalisesti hyväksyä yhteiseksi toiminnaksi.

2. Kielen kahleissa


-Argumentaatioteoria (Wittgenstein)
1. tyydyttävä partiaaliseen auditorioon
2. asetettava rationaalisuusehto
3. hyväksyttävä enemmistöperiaatteen asettama rajoitus
-> ideaalimalli, näyttää mikä on "hyvää" argumentaatiota
-> tausta Aarnion ajattelulle

-Sanojen merkitys niiden käyttötavassa (käyttöä sääntelevän kieliopin säännöt) - käyttöyhteydet -kielipelit (esim rukous jne)

-rationaalinen harkinta= loogisuus (sisällöllinen oerustelu) / praktinen harkinta (ulkoinen perustelu)

-aidon yhteisymmärryksen saavuttaminen mahdollinen vain vapaassa keskustelussa

-käytännöllinen eli praktinen keskustelu -> normatiivisten lausumien oikeudellinen perustelu

-rationaalinen diskurssi osoittaa missä erimielisyys piilee muttei poista sitä. Rationaalisen diskurssin edellytykset (Habermas) (yleiset keskusteluehdot):
a. johdonmukaisuussäännöt
b. tehokkuussäännöt
c. vakavuusvaatimus
d. rehellisyyden periaate
e. puolueettomuuden vaatimus
f. yleistyssäännöt
g. perustelun todistustaakkasäännöt
     1. argumentaatioteoreettiset säännöt
      - menettelylliset (kanta perusteltavam lisäperusteluvelvollisuus vai jos riitautetaan. epärelevantti kannanotto
          -> todistusvelvollisuus miksi käytetään perusteeba. Kannanotto katsotaan perustelluksi jos ei esitetty
          vasta-argumenttia)
      -materiaaliset
     2. aineelliset säännöt
       - kahta relevantilla tavalla samanlaista tapausta käsitellään samalla lailla. Eri arvoinen käsittely perusteltava



-McGormick - koherenssi tapauksesta tapaukseen (perusteluketjusta perusteluketjuun)
1. mitä pidempiä syllogismikaavoja sitä vahvempi perustelu
2. mitä useammalla syllogismihaaralla vahvistetaan sitä uskottavampi kannanotto
3. mitä verkottuneempi syllogismin haarat, sitä kestävämpi perustelu
4. käytetyt syllogismiketjut loogisesti toisistaan riippumattomia
5. kannaoton ja perustelun välinen asiakohtaisuus osoittaa relevanssin

- Yksi oikea ratkaisu: 1. on ja voidaan aina löytää 2. on muttei aina mahdollista löytää 3. onmutta mahdotonta löytää

-Aarnio: ei ole - oikeuden kieli "sumeaa" - intressit ja priorisoinnit kiinni muissa asioissa kuin rationaalisessa harkinnassa



3. oikeuden raja

-oikeuslähdeoppi vetää rajan juridisen ja ei juridisen välille. (oikeuden systematisointi ja argumentattioteoria rinnalla) -> kulttuurisidonnainen & immanentti

- oikeuslähteen nojalla löydetään tai oikeutetaan kannanotto

-positiivinen / negatiivinen painoarvo tai asiaan vaikuttamaton = indifferentti

-laaja merkitys - oikeuslähdeoppi = koko lainopin perusteet (oikeuslähteiden käyttösäännöt ja harkintanormit)

- suppea (virallislähteet, lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut)

-normatiivinen näkökulma: 1. konstitutiiviset säännöt (-mitä on pidettävä oikeuslähteinä?) 2.oikeuslähteiden kategorisoinnin säännöt (preskriptiiviset= vahvasti velvoittavat, tekniset = heikosti velvoittavat ja lupa-säännöt= sallivat normit)

- ei ole olemassa yhtä ja oikeaa oikeuslähdeoppia (ongelma-, oikeusala- tai jopa tilannekohtainen oikeuslähdeoppi)

-oikeuslähde =/ informaatiolähde (laki=/lakiteksti)

-tosiasiallinen =/ ideaalinen  oikeuslähdeoppi (ratkaisun argumentit =/ ideaaliratkaisun argumentit)

-lähteet =/ perusteet (esim analogia ja e contrario)

-Aarnion oikeuslähdeoppi: A) sensu largo B) sisältyy ne perusteet mitä ideaaliseen ratkaistilanteeseen saa käyttää --- ongelma- ja tilannekohtainen oikeuslähdeoppi C) oikeuslähdeoppiu heikosti normatiivinen -- antaa kriteerit sille, mikä on oikeutta ja mikä oikeaa (hyvää) oikeutta

1. Vahvasti velvoittavat (eur-oikeuden sitovat osat, EIS normit, EUT ja EIT tietyt prejudikaatit, kansallinen oikeus= PL, lait ja alemmanasteiset normit, kansallisen oikeuden osaksi saatetut kv. sopimukset, systeemiperusteet, maantapa)
2. heikosti velvoittavat (lainsäätäjän tarkoitus, ennakkoratkaisut)
3. sallitut (käytännölliset argumentit, eettiset & moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede / vallitseva doktriini, vertailevat argumentit, muut)
4. kielletyt (lain & hyvän tavan vastaiset + puoluepoliittiset argumentit)

4. varmuus ja elämänmuoto

-yhteinen elämänmuoto yhdistää kielenpuhujia -> arvostelmien ja uskomusten viimeiset perusteet -> jokaisen tietoväitteen todistaminen edellyttää että jokin osa lauseista on jo lukittuna johonkin.

- kielen ja elämänmuodon yhteys muodostaa sen linkin jolla oikeus on yhteydessä omaan perustaansa.


V OIKEUSTIETEEN IDEA

1. Mefiston houkutus

-tiedon käsite: a) tiedon subjekti b) tiedon objekti c) tiedon sisältö

-korrespondanssiteoria: totuus paljastuu verrattaessa uskomuksen sisältöä todellisuuteen

-koherenssiteoria: uskomuksen oltava sovitettavissa yhteen muiden hyväksyttävien uskomusten kanssa

-pragmaattinen totuusteoria: uskomus tosi jos edustaa menestyksellistä ratkaisua johokin ongelmaan.

2. Demarkaation ongelma

- raja tieteen ja ei-tieteen välillä?
-> tieteen etiikan luonnehdinta

-(siltala) tieteellisen metodin vähimmäispiirteet:
1. trivialiteetin kielto (-> tulokset merkityksellisiä)
2. identtisyyskielto (-> tutkimus omaehtoista)
tuloksia koskevat vaatimukset:
3. yhteisön hyväksyntä
4. ration perusteltavuus
5. ajallisesti jatkuva
6. täsmällisyys
7. oltava jokin metodi
8. käsitteet voitava identifioida

-(Niiniluoto):
1. järjestelmällisyys 2. johdonmukaisuus & objektiivisuus (ennakko-olettamukset vaarantavat objektiivisuuden) 3. avoimuus 4. autonomisuus 5. itseään korjaavuus 6. tieteellinen asenne (väitteet koeteltavia, oikeustieteen auktoriteettisidonnaisuus)

3. metodi vai näkökulma?

-oikeustiede ei selitä, se tulkitsee (humanistiset tieteet)

- analyyttinen oikeustiede riitautti käsitelainopin sanomalla että käsitteistä ei voi saada tietoa oikeussäännösten sisällöstä
-> ei voi johtaa oikeudellista seuraamusta --> käsitteet vain instrumentteja

- ongelman poistaminen asettamalla kysymys toisin

4. tulkinnan taito

-merkitysvaihtoehdot:
1. semanttiset eli leksikaaliset (tunnistettavissa sanakirjojen tai arkisen käytön perusteella)
2. oikeudellisesti mahdolliset (oikeusjärjestyksen asettamat rajat)
3. kontekstuaalisesti mahdolliset (oikeulähteiden asianmukainen käyttö)

-perusteluvelvolisuus vrt. tutkijan episteemisesti sisäinen suhde oikeusjärjestykseen, tieteen kontrollivaatimukset, oikeusturvavaatimus (kolmio: 1. oikeustosiseikkoja ja sovellettavaa oikeusnormia koskeva epätietoisuus 2. ratkaisuvalta & pakko 3. oikeusturvaodotus)

-perusteluiden intressit:
1.asianosaisintressi
2. tuomioistuimen itsekontrolli
3. oikeusturvavaatimus (dialogi, ohjausinformaatio)
4. demokratia & avoimuus
---> uskottavuus

- sisäinen perustelu - syllogismi (ylälause & alalause)

- ulkoinen -> riitautetulle premissille annetaanlisäpremissit, jatketaan syllogismia (es. miksi juuri tämä sääntö valittiin --> uusi syllogismi)

- normaalisti: ylälause= laki, alalause= osoittaa että tietyt tosiseikat tyydyttävät alalauseen eli lain antamat kriteerit

- erimielisyys: näennäinen/ todellinen SEKÄ  kielellinen / asiallinen -> teoreettinen / ateoreettinen --> tosiasioita koskeva / rakenteellinen

-velvoittavuus: vahva muodollinen sitovuus / merkitys argumentaatiossa / perusteluvoimaa vahvistava (sallittu)

- EU-oikeus ongelma- ja tilannekohtaisia lähteitä

- lingvistinen argumentti (sananmuodon mukainen selvänä/ ilmeisenä argumenttina / kielen yleinen semantiikka / kieliopillinen merkitys)

- systeemiargumentti (lakiosasysteemi: ongelmien tunnistus, ratkaisu- ja tulkintavaihtoehdot, analogia ja e contrario, edesauttaa heuristista tarkastelua)

- lain ratio eli objektiivinen tarkoitus / historiallinen / hypoteettinen

-sallitut: seuraamusharkinta & teleologinen päättely, intressinpunninta

- seuraamus: yleinen/ yksilöllinen, systeeminen, eettis-moraalinen (-> ratkaisun sidonta yhteiskuntaan)

-vahva erotteluteesi= joko-tai, heikko= enemmän- vähemmän
1. vahva erotteluteesi ei pidä paikkaansa kielellisellä tasolla
2. vahvaa erotteluteesiä ei voi puolustaa kuin asettamalla manifestoidut ja manifestoimattomat periaatteeet vastakkain
3. sekä säännöt että periaatteet deonttiselta rakenteeltaan normeja
4. sääntöjen ja periaatteiden ero oikeusharkinnassa ei ole vahvan erotteluteesin mukaisesti radikaalin yksiselitteinen
5. sekä säännöt että periaatteet ilmaisevat aina tulkittuina joko-tai tyyppisen normin
---> Aarnion liukuva asteikko:
A. säännöt B. säännön kaltaiset periaatteet C. periaatteen kaltaiset säännöt D. periaatteet (ei halua vesittää vahvan erotteluteesin koko sisältöä vaan osoittaa ettei ole yksikäsitteisesti ja kertakaikkisesti tunnistettavaa eroa sääntöjen & periaatteisen välillä)

- perusoikeusmyönteinen laintulkinta- tulkintamaksiimit:
tulkinnallisten ristiriitojen eliminointi ja perustuslakimyönteisimmän tulkintavaihtoehdon valinta

- suora soveltaminen lain aukkotilanteessa (syrjäyttäminen tai etusija)

- oliko Suomessa ennen perusoikeusuudistusta / perustuslain muutosta oikeudenmukaisuusvaje -> mitkä puutteet systeemissä ovat tuottaneet tai ovat omiaan tuottamaan vajetta?

-monopolihakuisuus valtiosääntöoikeudelle? muiden oikeusalojen tunnustuksen puute?

-perus- ja ihmisoikeusperiaatteet vahvoja oikeuslähteitä, mutta ilmaisullisesti avoimia -> kaipaavat lisäargumentteja (mittarit, esim. täyttyneen yhdenvertaisuuden tunnusmerkit?)

-tulkinnan/ punninnan lopputulos ei ratkea yksin PL:stä käsin -> tulkintavaihtoehdoista perusoikeusmyönteisimmän valinta  (PL ei yksin tarjoa mitään tulkintavaihtoehtoa)

- keksimisyhteys -- todistamis/ oikeuttamisyhteys
-> perusoikeuksien rooli argumentoinnissa:
1. milloin tulkintatulos tulee perustella perusoik. argumentein
2. milloin voidaan
3. onko tilnateita joissa ei voida ?

- perusoikeusherkät sovellutusalueet kun vahva julkinen intressi ( siviilioikeus ) ja vallan käyttö.
1. aukon täyttäminen 2. tulkintavalinnan peruste --> varsinainen perusoikeushakuinen tulkinta (tilanne/ ongelmakohtainen sovellettavuus) 3. perusoikeuskollisio 4. kvasi-rooli (näyttäisi sopivan tulkinta-argumentiksi mutta voidaan saada ratkaisu myös perinteisellä oikeuslähdeopilla) 5. perusoikeuksilla ei roolia (tätä on ylivertainen valtaosa juridiikasta)

- (Karhu) tilanneherkkä oikeuslähdeoppi 1. perusteluvelvoillisuus - oikeuslähdeopillinen ongelma (-> institutionaaline tuki ei perustu vain muodolliselle hyväksynnälle vaan periaatteiden tärkeys nousee oikeuden syvärakenteesta) 2. oikeuslähdeoppi yhteydessä yhteisölliseen valtaan -> reaalinen argumentti sitä tärkeämpi mitä enemmän sopusoinnussa perusoikeuden kanssa --> kirjoittamattomat supernormistot 3. voiko olla kokonaisharkintaa joka ei noudata oikeuslähdeoppia? 4. reaaliset näkökohdat -> asianmukaisuus = tilanneherkkyys

---> Aarnio: puolustaa SYSTEEMIsidonnaista oikeuslähdeoppia:
a. Suomessa ei käytetä nytkään tiukan lakisidonnaista oikeuslähdeoppia jonka Karhu tällä teoriallaan yrittää kumota
b. Suomessa pyritään jo tilanneherkkään lainsoveltamiseen (esim distinktio oppi)
c. sääntölähtöisyys ei ole tilanneherkkyyden rajoitus vaan sen edellytys
d. reaalisetkaan argumentit eivät uutta -> seuraamusharkinta
e. eettis-moraalinen aines on myös nyky oikeuslähdeopissa

-> tilanneherkän oikeuslähdeopin teoria sisällyttää  oikeuslähdeopin kuvaukseen myös opin legitimaatiota koskevia aineksia -> kategoriaerehdys -> oikeuslähdeoppi =/ oikeuslähdeopin legitimaatio
-> miksi oikeuslähdeopin legitimaatiota haetaan syvärakenteesta asti (es. parlamentarismin periaatteeseen viittaaaminen) kun institutionaalinen tuki saadaan jo pintatasolta -> PL

VI OIKEUS MUUTTUU - MUUTTUUKO OIKEUSTIEDE?

1. Bonus theoreticus- malus practicus? 

- hyvä teoria on aina sisällä hyvässä käytännössä - ei voi erottaa toisistaan vaan juristin työssä yhtä aikaa läsnä

-Nehrman, Calonius:  filosofinen käsitys oikeudesta, oikeuden systematiikka (läsnä kaiksessa oikeuden harjoittamisessa, eri aikoina ja eri suuntauksissa painoarvot vaihtelevat)

-Oikeustieteen muuttuvat & pysyvät osat

2. Ius Communen paluu

- Keskiajalla koko läntisen euroopan kattanut yleinen oikeus

-luontaisoikeus -> näkyy nytkin esim ihmisoikeusjulistus (kaikkia ihmisiä koskevat periaatteet)
-> tarvitaan isu communea ( es yleiset opit ja oikeusajatlleun eruooppalainen rakenne)

3. muutos vai kehitys?

- Maailma, jossa harjoiteteaan, muutoksen käsite ja se mitä ymmärrämme oikeustieteellä

- kehitys= muutoksen laatumääreet, edistys= suhteessa tavoitteenasetteluun

-muutos= kulttuuriset sidonnaisuudet + oikeudelliset

-vakiintuminen, artikuloituminen -> anomaliat = tieteen kriisi
1. anomaliat osoittautuvat näennäisiksi
2. eliminoidaan epätieteellisinä
3. tiedemallisn murros / muutos

TAULUKKO

periodi                                                     teorian taso                                                tieteellinen yhteisö

esiparadigmaattinen                epäsystemaattinen kokoelma tosiasioita            kilpailevia koulukuntia
vaihe                                            ,epäselvä tapa tunnistaa ongelmia

matriisi                                             esimerkkitapauksia                           ammatillisen tutkimuksen alku

normaalitiede                                      pulmien ratkaisu                                            oppikirjat

anomaliat                                              ennustaminen vaikeaa                    luottamus matriisiin rakoilee

kriisi                                                  matriisi luhistuu                               konflikteja ja erilaisia käsityksiä

vallankumous                                      uusi matriisi                                          tiedeyhteisö hajoaa

uuden matriisin vakiintuminen            uusi yksimielisyys                             uuden tyyppinen ammatillinen
                                                                                                          ryhmittyminen- tieteelliset julkaisut



-Oikeustieteen matriisi?
-oikeustieteen kohde: sääntötutkimus
-positivitinen lähtökohta: annetut normit
- oletus että arvoilla on rooli harkinnassa
- kielellis-käsitteelliset sitoumukset
- oikeuslähdeopilliset sitoumukset
-metodiset periaatteet

-oikeustieteellinen teoria
1. normipropositiot, kaksoisfunktio (tunnistamissääntö ja oikeujärjestyksen sisältö)
2. tosiasiapropositiot (asiaintilat)
3. arvokannanotot (perusarvot, välinearvot)
4. kielellis- käsitteelliset puitteet

- muutos siis matriisin muuttumista -> ulkoinen / sisäinen (saman matriisin uusi tulkinta, ei uutta matriisia)
-> oikeustiede ei siirry matriisista toiseen -> sisäinen muutos
-> uudet kysymykset uudet vastaukset

- elää koko ajan, muutos erilaista oikeudenalasta ja ajankohdasta riippuen, ei voi esittää yleistä kuvaa muutoksesta.

VII JÄLKISANAT

-oikeuskasvatuksen tärkeys, juristit, opiskelijoiden ajantasalla saattaminen, mallikuva - taidon hankinta

- sääntöjen kirjaimen sijasta tavoitettava lain henki ("pykäläsokeat juristit")

- luonnontiet. vrt. ihmistieteellinen tutkimus

- tuomarien elämän viisais, hyvä elämä, yksilöllisyys



Käsitteitä:

Mefisto= eräs demoni
Demarkaatio-ongelma= tieteen rajanveto-ongelma

SILTALA/ OIKEUSTIETEEN TIETEENTEORIA

Helou, tässä muistiinpanot kirjasta sivuilta 1-385 tenttiä JOIKS6 oikeustieteellinen tutkimus varten. En ole nyt jaksanut ihan perusteista asti lähteä avaamaan eli kaikki varmaan tähän mennessä tuntevat esim. Kelsenin ja Hartin näkemykset oikeudesta ja tarvittavat oikeustieteelliset ja filosofiset termit. Jos ei niin sitten google käyttöön.

Kappale 1


- John L. Austin : Puhetekojen teoria - "miten sanoilla voi tehdä yhteisöllisiä asioita"

- Austin & Searle - institutionaalisten tosiasioiden ja institutionaalisten puhetekojen teoria ( "speech-act" -theory)

- Neil McCormick - institutionaalinen oikeuspositivismi

-Ross, H.L.A Hart - analyyttinen oikeusrealismi (-> voimassa oleva oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia eli toteutunut ja tulevaisuudessa toteutettava oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuus, joka kohdennetaan yksittäisille oikeussubjekteille)

- oikeustieteen tulkinta-, ihmis-, kulttuuri-, ja yhteiskuntatieteellinen sekä filosofinen analyysi

- oikeustieteen tutkijan itseymmärrys 7 T:tä: 1. tieteenala 2. tutkimuskohde 3. tiedonintressi 4. tutkimusmetodi 5. tutkijanideologia 6. tieteenkuva 7. tutkimustulokset

- analyyttis-deskriptiivinen tutkijanideologia: kuvaa voimassa olevan oikeuden tilaa tuomarinideologian avulla (lainsoveltajan kollektiivisesti hyväksymä oikeuslähdeoppi ja argumentaatioteoria)

- normatiivis-kriittinen -"- : tutkimuksellinen vaihtoehto edelliselle muuhun oikeustieteeseen / yhteiskuntaideologiaan sitoutuen.

Kappale 2 Mitä oikeus on?


- Luonnonoikeus: mitä oikeus on, on palautettavissa siihen mitä oikeuden pitäisi olla. (oikeus = yhteiskuntamoraali)

- Historiallinen koulu: tavanomainen oikeus ja käytännöt

- Analyyttinen oikeuspositivismi: säädetty oikeus

- Institutionaalinen oikeuspositivismi: puhetekojen avulla luotavissa, muutettavissa, toteutettavissa ja kumottavissa oleva ilmiö

- Oikeusrealismi: oikeus on yhteiskunnallinen tosiasia (-> tuomioistuinratkaisut luovat oikeutta)

----> Ei yksimielisyyttä siitä, mitä oikeus on. --> edellämainittuja yhdistää väljä sidonnaisuus yhteiskunnan institutionaaliseen perustaan sekä oikeustieteen tieteenkuvan yleisiin määreisiin, joiden nojalla ratkaistaan miten oikeus on kohteellistettavissa ja käsitteellistettävissä tutkimuksen kohteeksi, sekä miten oikeuden synty, muutokset, täytäntööpano ja kumoaminen sekä oikeuden tietynhetkinen määrityssisältö ovat määritettävissä.  -----> Perheyhtäläisyys

- Tutkijan on tehtävä arvo- ja ideologiasidonnainen valinta siitä, mihin tai millaiseen oikeuden ja oikeustieteen määrittelyyn hän katsoo parhaaksi sitoutua.
--> ei ole olemassa "näkökulmaa ei-mistään" eli tieteen- ja oikeusteoreettisista sitoumuksista täydellisen irrallista ja riippumatonta näkökulmaa. (tabula rasa)

- Metodisen pluralismin hyväksyminen (vaikea perustella yhden ainoan oikean metodin olemassaolo

- Analyyttinen filosofia : kielen totuusarvoa määrittävät tekijät

- Wittgenstein: kielipelit (kielen sosiaaliset käyttötavat es. käsky, kielto, rukoilu, oikeudellisen ratkaisun anto)

- Austin: Kielen avulla saadaan aikaan määrättyjä yhteisöllisiä vaikutuksia (oikeusvaikutus)

- Oikeuden erottelukriteeri (esim. Kelsen - perusnormi tai Hart - tunnistamissääntö, miten oikeus erotetaan ei-oikeudesta) jää vaille vastausta jos lähestytään analyyttisen oikeuspositivismin tai -realismin itsensä mahdolliseksi tekemien tutkimusmenetelmien avulla.

- Ei voi olla tieteentoeriaa joka perustelisi omat tieteenteoreettiset lähtökohtansa syyllistymättä kehäpäätelmään --> esim. loogisen positivismin keskeisteesi kaiken metafysiikan kieltämisestä ja tieteellisen tiedon perustamisesta yksin empiirisiin havaintoihin on itsessään metafyysinen väittämä, joka ei ole empiirisesti koeteltavissa (minkä suuntauksen kriitikot nopeasti oivalsivatkin)

-Kaikilla suuntauksilla on omat ennakkoehdot, rajoitukset ja vahvuudet.

- Kelsen: hierarkkinen kokonaisuus, huipulla transsendentaalis-looginen perusnormi (juristikunnan tietoisuudessa oleva hypoteettinen normi, ns. välttämätön edellytys) -> Kuin kansansatu jossa paroni von Münchhausen suonsilmään vajotessaan kiskoi itse itsensä tukastaan kuivalle maalle  -> Teoriassa ei viimekätistä perustelua.

- Hart: velvoitesäännöt (kansalaisille), toimivalta- ja täytäntöönpanosäännöt (tuomareille ja viranomaisille) sekä oikeuden viimekätinen tunnistamissääntö (tunnistamiskäytäntö määrättyjen institutionaalisten oikeuslähteiden avulla -> suljettu sääntöjärjestys suhteessa yhteiskuntamoraaliin
---> mihin oikeuden velvoittavuus perustuu
---> oikeus perustelee itse itensä?
---> tunnistamissäännössä viitataan siis tunnistamis- ja soveltamiskäytäntöön (tuomareiden ja viranomaisten käytännöt), joiden piti olla kuitenkin toissijaisia suhteessa tunnistamissääntöön, joka määrittää kaikkea oikeutta --> ongelma: miten tunnistamissääntö (joka on viimekätinen, soveltamiskäytännön yläpuolella) erotetaan viranomaiskäytännöstä ??

- Ross/ tuomarinideologia -- viittaus niihin oikeudellisiin ratkaisuperusteisiin, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat ratkaisuharkintaan. - käsittää oikeussäännöt, -periaatteet ja standardit.
---- vrt. Hartin tunnistamissääntö tiukemmin sääntökeskeinen (institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivat oikeusperiaatteet eivät tunnistettavissa tunnistamissäännön formaalien kriteerien avulla.)

- todellisuus = brute facts + institutional facts (tosiasiat + institutionaaliset faktat)

- McGormick + Weinberger - oikeudellinen instituutio : institutive rules (instituution perustamis/ voimaansaattamissäännöt) + consequential rules (oikeusseuraamuksia koskevat säännöt) + terminative rules (kumoavat, instituution lakkaamista koskevat säännöt)

-Siltala: 1. konstituutio- 2 tunnistamis- 3. argumentaatio- (tulkinta- ja sytematisointi + oikeusperiaatteiden punnintanormit) 4. artikulaatio- (käsitteellistämistä sääntelevät semantiikan säännöt) 5. velvoitesäännöt.

- Aarnio: oikeuden voimassaolo : 1. muodollinen pätevyys 2. tosiasiallinen tehokkuus 3. arvoperustainen hyväksyttävyys

- vahvasti -, heikosti velvoittavat & sallitus oikeuslähteet

- Aarnio: oikeuslähteistä asianmukaisesti johdetun tulkinnallisen merkityssisällön tulee olla rationaalisesti hyväksyttävä (oikeusturvaodotus) --> ennustettava --> aineellinen hyväksyttävyys (kohtuullisuus kohdeauditorion mielestä)

- ilman kytkentää toteutuneeseen ja toteutettavissa olevaan oikeuteen oikeuden normativismi johtaa tilanteeseen jossa muodollisesti pätevien oikeussääntöjen tehokkuusperustaisesta voimassaolosta ja yhteiskunnallisesta kohdentuvuudesta ei olisi takeita.

   ------------------------------>   (realismi) Oikeuden tosiasiallinen täytäntöönpanotehokkuus
(positivismi) muodollinen validiteetti   <-------------------------------------------------

- ei kytkeydy behaviorismiin (tai es pelkkien tuomioistuinratkaisuiden luoma oikeus), koska sisältää myös "tulevaisuudessa toteutettavissa olevan" oikeuden.

- lainoppi voidaan jakaa vallitsevaan doktriiniin vs. vaihtoehtoiseen /kriittiseen/ avoimen poliittiseen lainoppiin (-> hyväksyvä vs. torjuva suhtautuminen vallitsevaan tuomarinideologiaan -> oikeus yhteiskunnallisena tosiasiana vs. ideaalina/ mahdollisuutena. )

- juristin lainoppi: oppineiden reunahuomautusten taito + muiden tieteenalojen hallinta (oikeuden yhteiskuntasidonnaisuus)

- tieteenteoreettinen positivismi: käsitys jonka mukaan tieteellinen tieto voi perustua vain empiirisiin havaintoihin sekä mekanistis-kausaalisiin selitysmalleihin eikä metafyysisillä spekulaatioilla, intuitiivisellä tiedolla tai tutkijan omilla arvoarvostelmilla voi olla tieteessä sijaa.
Raunio: 1. fenomenalismi: vain aistikokemus tarjoaa luotettavan perustan 2. nominalismi: abstraktit käsitteet johdettava havaintokokemuksesta 3. arvoteoreettinen non-kognitivismi: tosiasiat ja arvot / normit erotettava /jälkimmäisillä ei tieteellisen tiedon statusta) 4. metodologinen naturalismi: luonnontieteiden metodioppia sovellettava myös humanistisissa- ja yhteiskuntatieteissä 5.nomoteettinen sääntö: pyrittävä yleisten lakien esittämiseen todellisuudesta

----> vertaa oikeuspositivismi !! ( kaksi eri asiaa )

- tieteellinen realismi: 1. ontologinen -"- : todellisuus ainakin osaksi ihmismielestä riippumaton
2. semanttinen -"- : totuus on semanttinen suhde kielen ja todellisuuden välillä
3. käsitteen- ja teorianmuodostus
4. epistemologinen 5. aksiologinen (totuus on tieteellisen tutkimuksen päämäärä) 6. metodologinen 7. eettinen (moraaliset arvot ovat olemassa todellisuudessa)
-------> filosofisia sitoumuksia siitä mitä totuus käsittää

---> vrt. oikeusrealismi !! (ei sitoutunut edellä mainittuihin teeseihin)

- Oikeusnormipropositioiden totuusarvoporiblematiikka (epätosi/tosi)
---> oikeusnormi n on voimassa oikeusyhteisössä C jos ja vain jos C hyväksyy tai on sitoutunut hyväksymään oikeusnormin n pätevyyden.

--> Lähellä Rossin ja Hartin ajatusta institutionaalisesta tuomarireferenssistä.

-> ongelma: ei voi tietää vastaavatko todellisuuden ilmiöt niistä kielen avulla esitettyjä väitteitä. ("kieleni rajat ovat maailmani rajat")

- totuuden koherenssiteoria: totuus määritettövissä kielellisten ilmausten välisenä suhteena. (käsitys totuuden ja kielen välisestä suhteesta:  henkilö ostaa useamman kappaleen samaa sanomalehteä tietääkseen pitääkö kirjoitettu asia paikkaansa )

- pragmatistinen tieteenfilosofia: totuus = käytännön toimivuus/ koeteltavuus

- konsensus-teoria: yhteisön hyväksyntä määrittää mikä on totuus (Niiniluoto)

- Aarnio kritiikki Niiniluodolle: lainoppi tuottaa vain harvoin lauseita, joiden merkityssisältönä on väite oikeusnormin voimassaolosta / kuulumisesta oikeusjärjestykseen. -> Lainoppi tuottaa tulkintalauseita
-> ei ole tavoitekaan esittää korrespondanssiehdot täyttäviä oikeusnormipropositioita.
-> Aarnio kannattaa koherenssiteoriaa

-Institutionaalinen tuomarireferenssi -> epävarmuus / likiarvoisuus
--> "... on hetkellä t voimassa olevaa oikeutta"
--> todennäköisyysarvostelma (totuudenkaltaisuus)
--> oikeustiede on epävarma tiede

-lainopin tulkintakannanottoja ei mahdollista osoittaa vääräksi / todentaa --> tulkinnallista epävarmuutta ei voi poistaa ilman että oikeu tulkintatieteenä tulee määritellyksi yhteiskuntaoppina

- myöskään raja vallitsevan doktriinin ja kriittisen näkökulman välillä ei tarkkarajaisesti määritettävissä.

-Aarnio: väite 1 oikean ratkaisun mahdollisuudesta:
1. yksi oikea ratkaisu on olemassa ja se myös aina löydetään
2. On olemassa ja mahdollista löytää, mutta ei aina käytännössä onnistuta tavoittamaan
3. yksi oikea ratkaisu on vain tulkintaa ohjaava ideaali

-> 1. on väitteen hyväksyvä, 2. välittävä kanta, missä metodologinen epävarmuus on rasitteena. 3. on torjuva.

- jotta väite olisi mahdollinen on oltava tulkintareferenssi eli oikeuden ulkoinen tau sisäinen kiinne- ja vertailukohta jota vasten ratkaisut arvioidaan oikeaksi tai vääräksi.

- sisäinen tulkintareferenssi on voimassaolevan oikeuden sisäinen systematiikka (oikeuden itsensä tarjoamat arviointikriteerit)  vrt. ulkoinen tulkintareferenssi (es. uskonto, moraali jne)

-staattinen systematiikka -- sääntösidonnainen oikeuskäsitys
-dynaaminen -"-  -- oikeusperiaatteet tms muut ratkaisuarvoltaan tilannesidonnaisesti määritettävät

--> staattisuus ja vähintään hetkellinen vakioitavuus ehtona sille, että voi puhua oikeudellisesta ratkaisusta.

 -prejudikaattinormin asettaminen sääntö- / periaate- akselille ongelmallista


3. Mitä oikeustiede on?


- Alussa mainittu 7 T:n lista

1. Tulkintatiede (lainoppi, oikeusvertailu, de lege ferenda)
2. ihmistiede (Oikeuspsykologia ja -psykiatria, psykoanalyyttinen oikeustiede)
3.  kulttuuritiede (oikeussemiotiikka, -lingvistiikka, -informatiikka, kirjallisuustieteellinen analyysi, oikeusekologia, aate- ja kulttuurihistorialliset selitysmallit)
4. yhteiskuntatiede (oikeussosiologia, .taloustiede, -antropologia, tilastotiede, sosiaalipsykologia, rakenteellis-sosiaaliset selitysmallit)
5. oikeusfilosofia (analyyttinen ja pragmatistinen oikeusteoria, CLS, oikeusfenomenologia, hermeneuttinen oikeusfilosofia ja filosofinen dekonstruktio, luonnonoikeusfilosofia, oikeusteologia, marxilainen, eksistentialistinen, feministinen näkökulma)

----> 1: voimassa olevan oikeuden merkityssisältö
2: mentaalis-tajunnalliset rakenteet& prosessit
3: yhteisöllis-kulttuuriset merkitykset
4: yhteiskunnalliset vaikutukset
5: määritelmälliset ominaisuudet

- lainoppi: teoreettinen - VS. tulkinta -

-- tulkintalainoppi: tulkintalauseet vrt. punnintalauseet liittyen oikeusperiaatteisiin --> weighing and balancing (tuomarilla ratkaisupakko ja perusteluvelvoite)

-- teoreettinen lainoppi: systematiikka, opit --> konstruktiot

--> oikeudellinen ratkaisu ei ole looginen syllogismi, jonka totuusarvo voitaisiin määritellä loogisesti virheettömällä tavalla (käsitteet aina määritelmällisesti tulkinnanvaraisia)

 TAULUKKO:

                                             staattinen sytematiikka                    dynaaminen systematiikka

sisäinen tulkintareferenssi       käsitelainoppi                               tilannekohtaisesti määriteltävissä
                                                                                                         oleva oikeudellinen eheys

ulkoinen tulkintareferenssi      perusteiltaan vakioitu                   perusteiltaan muuttuva
                                                   luonnonoikeusoppi                         luonnonoikeusoppi




- Dworkin: oikeudellinen eheys: oikeusperiaatteiden tilannesidonnainen koherenssi

-rakenteistuminen --> intitutionaalinen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä,  formalisoituminen: sitovuus

- formaalit oikeussäännöt irtautuneet arvoperustasta -> ratkaisuarvon tunnistamiseksi tuomarinideologia riittää, ei enää tarpeen palauttaa säätämishetkellä vaikuttaneisiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin

- institutionaaliset oikeusperiaatteet yhdessä arvo- ja tavoitenäkökohtien kanssa --> heikommin formaaleja

- oikeudellisen ratkaisuperusteen rakenteistuminen ja formalisoituminen ratkaisee onko kyse a) subjektisidonnaisesta arvosta joka ei voi olla oikeudellinen ratkaisuperuste  b) oikeusperiaatteesta  c) oikeussäännöstä.

- de lege ferenda : tavoite-keino -analyysi (instrumentalistinen, social engineering)

- analyyttis-deskriptiivinen tuomarinideologia: vallitseva tuomarinideologia & arvoneutraalius

- normatiivis-kriittinen: ideaalin etsintä.

- Oikeuden normiloogiset eli deonttiset määreet:
-> pitäminen (ensiasteen velvoitenormit)
-> voiminen (kelpoisuus- ja täytäntöönpanonormit)
-> oikeussäännöt perustavat vahvan  deonttisen relaation oikeustosiseikaston ja oikeusseuraamuksen välille(tuomarin kelpoisuus ja velvollisuus toimia normin tarkoittamalla tavalla)
-> periaatteet perustavat heikon -"- (ehdollinen velvollisuus)

- Corpus Iuris Civilis & glossaattorit --> lainoppi (1100- luku)

-tutkimustulos on joukko oikeudellisia tulkinta-, systematisointi- ja punnintalauseita, jotka johdettu vallitsevan tai kriittisen oikeuslähdeopin, sekä' perusteltu oikeudellisen argumentaatioteorian tarkoittamalla tavalla.

- Lainoppi vrt. humanistiset tulkinta tieteet:
- tekstiaineistoanalyysi, merkityksenanto

-Lainoppi vrt ihmistieteet:
- käsitys ihmisestä vastuullisena, vastaavana ja intentionaalisena toimijana

-Lainoppi vrt. empiiriset yhteiskuntatieteet:
1. metodinen reduktionismi (lainoppi palautetaan metodisesti yhteiskuntatieteiden yhteyteen)
2. paradigmaattinen instrumentalismi (reaaliset argumentit saavat vaikuttaa lainopin tulkintaan -> tavoiterationaalisuus, social engineering, oikeustaloustieteellinen tulkinta)
3. metodinen eriytyneisyys (pidetään tiukasti erillään)
4. tutkimuksellinen vuorovaikutusmalli (metodit erilläänmutta saavutetut aineelliset tulokset huomioon toisen alan päättelyn tuloksia arvioitaessa tai analyysin premiseejä määritettäessä) (--> tämä on myös siltalan käsitys tieteiden välisestä suhteesta)
--> tutkimus ankkuroitavissa -> "todellisuuden oikeudelliseen rakentumiseen"

-lainoppi metodisesti suljettu, mutta argumentatiivisesti avoin. Lainopin "ulkosuhteet" liittyvät tutkimuksen premissien oikeanlaiseen kohdentamiseen ja tulosten arviointiin.


4. INSTITUTIONAALINEN OIKEUSLÄHDEOPPI

- Yleiseurooppalaisessa oikeuskäytännössä auctoritas väistynyt ration tieltä : auktoriteettiperustelut eivät täytä tuomioistuin- ja viranomaisratkaisuille asetettuja vaatimuksia.

- ratkaisuheuristiikka: miten ratkaisu tosiasiassa syntyi. CLS : ratkaisuun vaikuttaa henk. koht. mieltymykset, ennakkoluulo, alitajunta jne.

- ratkaisun perustelemisen teoria (= oikeudellinen argumentaatioteoria, justifikaatioteoria)

-sidottu ratkaisuharkinta: soveltamisratkaisu voidaan riidattomasti johtaa oikeussysteemistä.

- vapaa -"- : tulkintaformalismia vastustavat suuntaukset.

- lakisidonnainen & rationaalinen -"- : sisäinen perustelu (normatiivisten ja faktisten premissien vastaavuus), ulkoinen - : näiden oikeuttaminen (0rationaalisuus) + laillisuus

- oikeuslähdeopin mallinnus: a) kohdentuvuus b) staattisuus tai dynaamisuus c) argumentaatiorakenne c) rakenteistuneisuus e) justifikaatioperuste f) oikeudellinen metateoria eli institutionaalinen metakonteksti

(a: asiallinen laajuus & sisällöllinen tarkkuus suhteessa yhteiseen oikeuslähdeoppiin)

TAULUKKO: oikeudellisten ratkaisuperusteiden sääntöformalismi


oikeuslähde:     lainsäädäntö, yksityisoik.             prejudikaatit                tavanomainen oikeus, reaaliset
                        sopimukset                                                                    argumentit

formalistisuus:    korkea-systeeminen suljet-     "keskitaso"-osittainen         alhainen, argumentatiivinen avoi-
                         tuisuus suhteessa arvoihin         argumentatiivinen              muus suhteessa arvoihin & tavoit-
                         ja tavoitteisiin                          avoimuus                           teisiin

normityyppi:       oikeussäännöt                      ratio decidendi (oikeus-        oikeusperiaatteet& muut oikeudel-
                                                                      sääntö/ -periaate                  liset standardit

normikäsitys:     staattinen                                 dynaaminen                                dynaaminen



-destrukturoitumis- /deformalisoitumiskehitys

-oikeuslähdeopin justifikaatio:

1. pragmatistinen perustelumalli  (entä jos tuomari ei noudata?)
-oikeusturvaodotus, kohtuullistamisperiaate
- desuetudo- ja contra legem -tapaukset
-prejudikaatti-ideologioita: malliratkaisu (analogia ja distinktio), prejudikaattioikeudellinen eksegeesi, oikeudellinen eheys, lainsäädäntöä jäljittelevä prejudikaatti-ideologia

2. transsendentaalis-looginen preustelumalli
-perusnormi -> eduskunta -> laki

3. sosiologinen -
- yhteiskunnallisen säännönmukaisuudet, laki --> perusnormi

4. institutionaaliset -
-institutionaali9nen tuki & yhteisöllinen hyväksyntä, historiallinen tuki, oikeusvarmuus, hyväksyntä, oikeusturva
- a) demokratia b) tahdonautonomia = sopimusvapaus c) muodollinen oikeusturva (kansalaisten ennakoitava yhdenvertaisuus) d) suvereniteettiperiaate e) aineellinen oikeudenmukaisuus (materiaalinen)

TAULUKKO: oikeuslähdeopin institutionaaliset oikeuttamisperusteet & niiden vastaperiaatteet

     Oikeuttamisperuste                                                                 Vastaperiaate

a) demokratiaperiaate                                                               suvereniteetti

b) yksityisoikeudellinen tahdonautonomia         sosiaalinen siviilioikeus: kohtuus- ja heikomman suojelun
                                                                                     periaatteet   sopimusoikeudessa

c) oikeudellinen yhdenvertaisuus             sos. siviilioik: kohtuus ja heikomman suojelu + naisoikeustutkimus:
                                                                       naisten yhteiskunnallisen erityiskohtelun periaate

d) suvereniteetti                                                    yhteiskunnallinen läheisyysperiaate (toissijaisuus)

e) vallitseva käsitys aineellisesta yhteiskunnal-          vaihtoehtoiset tulkinnat
lisesta oikeudenmukaisuudesta


-institutionaalisten oikeuslähteiden merkitys suomalaisen tuomarin ohjaavana tekijänä voidaan perustella (institutionaaliset oikeuslähteet): 1. EU-lainsäädäntö 2. kansallinen lainsäädäntö 3. valmisteluaineisto 4. prejudikaatit 5. EIT oikeusohjeet 6. EIS -"- 7. yksityisoik. sopimukset 8. tavanomainen oikeus 9. muut viranomaispäätökset (joiden sisältämä oikeusohje on yleistettävissä muihin vastaavanlaisiin tapauksiin) 10. yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö

(ei-institutionaaliset oikeuslähteet): 11. oikeuskirjallisuus 12. vertailu, historiallinen, lingvistinen, taloudellinen tutkimus jne. 13. reaaliset argumentit

-EIS artiklojen lisäksi myös ratkaisuista ilmenevät yleiset okeusohjeet sitovat tuomaria jura novit curia -periaatteen nojalla.

-Heinonen (KO emerituspresidentti): suomalainen tuomari on kansallista oikeutta soveltava tuomari + ihmisoikeus- ja Eu-tuomari. (+neljäs rooli yleiseurooppalaisen oikeuskäytännön tuntemus)

-obiter dicta: ei-velvoittava perustelukonteksti, ratio decidendi: prejudikaattinormi (sitoo, velvoittaa tai ohjaa)

- oikeuslähdeopillisesti viranomaisratkaisujen, suositusten jne ongelma on aseman vakiintumattomuus, linjojen hajanaisuus, prejudikaattioppia vastaavan tulkintaopin puuttuminen, vastaanottajatahon ammatillis-käytännöllinen tiedonintressi --> ei edes pyritä suhteuttamaan oikeuslähdeoppiin

- tavanomainen oikeus jäänne vrt. uusi sääntely (ei ole olemassa lakeja, vain käytäntöjä, esim. nykyinen urheiluoikeus)  --> usein käytetään välimiesmenettelyä eikä sovelleta tavanomaista oikeutta oikeuslähteenä

-yleiseurooppalainen käytäntö: ylikansallinen valvontajärjestelmä, ennakkoratkaisumenettely, yhtenäistulkintaidea, oikeudellinen dialogi

- jotkut eur. ratkaisut vanhentuneet/ epäasianmukaisia, esim. EUT teleologisen tai EIT dynaamis-evolutiivisen ratkaisukäytännön takia. (-> ratkaisukäytännön muuttaminen äkkinäisesti, "uudet tuulet") (teleologinen= tavoite- ja päämäärähakuinen)--> demokratiavaje, ennakoimattomuus, toissijaisuusperiaatteen laihat tulokset
VRT. suomi legalistisuus, tekstikeskeisyys, lainsäätäjän tahto

-> Kelsenin, Hartin ja Aarnion oikeuslähdeoppi ei enä riittävä (EU-oikeus ei mahdu raameihin)

"uusi teoria" oikeuslähdeopista.
-Siltala: Suomen voimassaolevan oikeuden tunnistamissääntö käsittää viittauksen oikeuslähteisiin (kaikkiin taulukossa oleviin) - vaihtelee oikeudenalakohtaisesti:
1. Velvoittavat: rakenteellistuneet, tukeutuvat institutionaaliseen oikeuttamisperusteeseen, sääntöformaalisuus korkea (EU-lait, lait, tavanomainen oikeus, sopimukset)
2. ohjeelliset: heikommin rakenteellistuneet, heikompi institutionaalinen ja yhteisöllinen hyväksyntä, heikompi intitutionalinen oikeutus, alhaisempi sääntöformaalisuus (valmisteluaineisto, prejudikaatit, päätökset, EIT EIS oikeusohjeet)
3. mahdolliset: heikko/olematon rakenteistuneisuus, aineellinen, ei-institutionaalinen oikeuttamisperuste, alhainen/olematon formaalisuus (kirjallisuus, EIT EIS ratkaisut joilla ei välitöntä sovellettavuutta Suomessa, vertailevat, historialliset, lingvistiset jne perusteet ja reaaliset argumentit.

- oikeusperiaatteiden soveltuvuus enemmän/vähemmän, joko-tai

-oikeusperiaatteet siltalan mukaan oikeusnormeja (ei pelkästään oikeuslähteitä joista normit ovat johdettavissa)

5.LAINOPIN METODI: OIKEUDELLINEN TULKINTA, SYSTEMATISOINTI JA PUNNINTA


-Oikeudellinen systematiikka koostuu konfliktinratkaisunormeista sekä oikeudellisten käsitteiden, dogmien ja konstruktioiden kokonaisuudesta.

-tulkintakontekstia määrittävät: a) institutionaaliset reunaehdot (metateoriat) b) mentaalis-ideologiset reunaehdot c) yhteiskunnalliset käytännöt d) sääntely- ja ratkaisulogiikka

- tulkintaperusteet: 1. kielellis-semanttiset 2. historialliset eksegeettiset 3. oikeussysteemiset 4. vakiintunut tulkinta 5. ennakoitavat vaikutukset 6. lainsäätäjän tarkoitus

-institutionaalinen tuomarireferenssi: -kielellinen ilmiasu -lainsäätäjän tarkoitus - vakiintunut tulkinta (prejudikaatit) - paras mahdollinen kokonaisteoria -ennakoitavat vaikutukset (mihin lailla on pyritty)

- oikeuslähdetyypeittäin käytetään erilaista tulkintamallia

-semantiikka: yleiskieli (luonnollinen kieli) / juridis-tekninen (lain määritelmä)

-prejudikkaattitulkinta: jatkuvuus analogialla, paras kokonaisteroia, oikeudellinen eheys (raja ratio decidendin ja obiter dictan välillä)

-prejudikaatti-ideologioita: a) tulkintakielto b) lainsäädäntöä jäljittelevä (etuperin-> muotoillaan laki) c) historiallis-eksegeettinen (takaperin) d) analogian ja distintkion vuorottelu e) kokonaisteoria f) täydellisen vapaa tulkinta

-eksegeesi: välttämättömät ja riittävät premissit - faktapremissien eroonrajaus

-lainsäädäntöä jäljittelevä: ratkaisun ohje sisältyy otsikkoon, otsikkopositivismi, ei saa tukea suomessa

-sopimusmallit: tahtomalli (konsensus), luottamusmalli (perusteltu luottamus, vilpittömän mielen suoja), oikeudenmukaisen yhteisöllisen käytännön malli (kohtuullisuus ja sopimustasapaino), heikomman sopimuspuolen hyvittäminen (oikeudenmukaisuus)

- muita: perusoikeus-, yhteinäistulkinta, tietoisesti suosiva erityiskohtelu

-oikeudelliset peruskäsitteet: a) sisällölliset punnintanormit b) yhteiskunnalliset arvot & tavoitteet c) yhteiskunnallinen ja oikeudellinen arvoteoria

-prejudikaattiperusteinen oikeu : a) prejudikaattioikeudelliset konfliktinratkaisunormit b) ratio decidendi/ obiter dicta erottelu c) prejudikaatti-ideologian eriasteisesti systeemistä eheyttä ylläpitävät määreet

- kehitys: vallitseva --> kriittinen, staattinen ---> dynaaminen